Kotona katsoin leffan jotta saisin ruoat mukavasti alas. Onneksi, ja toisin kuin viime aikoina (kulunutta viikkoa lukuunottamatta), en ahtanut itseäni täyteen! Söin kolme juustosämpylää, join colaa, söin puoli pussillista juustonaksuja sekä 125g rasian toffifeeta. Ok, tämä on paljon mutta...
Pahimmillaan, viime kuukausien aikana, olen muutaman tunnin aikana voinut syödä esim. pussin juustonaksuja, pienen pussin perunalastuja, puoli litraa kermajäätelöä, muutaman voileivän, muroja, pitsan...Niin että olen aivan ähkyssä ja tuuperruksissa.
Tällaisessa menossa turtuu täysin ruoan määrään, mahalaukku venyy ja tottuu suureen ruokamäärään ja osaa vaatia nopeasti aina lisää. Käsitys siitä, mikä on normaalia hämärtyy täysin. On vain pakko saada lisää. Mieliteoista saattaa tulla niin pakkomielteenomaisia, että on täytynyt lähteä ajamaan 40 km matkaa tiettyyn kauppaan tai joskus olen penkonut roskiksia tai varastanut rahaa ja ruokaa muilta.
Olin viikon verran matkoilla, jolloin oli mahdotonta syödä niinkuin olin tottunut. Tunsin ärtymystä, enkä voinut oikein nauttia perheeni seurasta, koska yllättäen pidin heitä esteenä mässäilylle; että he seisovat minun ja ruoan välissä. Huom. Olin odottanut matkaa kuin kuuta nousevaa, mutta nyt en voinutkaan iloita siitä. Se havahdutti ja teki minut surulliseksi.
Oli kuitenkin tärkeää vieroittua ruokamääristä tuon viikon ajan. Se supisti hieman mahalaukkua, ja sai minut muistamaan, kuinka hyvä olo voi olla kun ei ahda itseään aivan täyteen joka aterialla. Kyse ei siis tosiaan ole siitä, että laihtuminen ja hoikkuus sinänsä saisivat aikaan hyvinvointia, vaan pikemminkin ne keinot joilla sinne terveellisesti päästään. Kohtuus maksimoi nautinnon. Ja luut on luotu liikkumaan
Tsemppiä. Se on jo paljon, että kirjoitat avoimesti tuntemuksistasi. Laita mulle meili-osoitteesi heidika@netti.fi, niin voisin lähettää sulle yhden sua ehkä kiinnostavan jutun.
VastaaPoista