Onnellisuustesti

Tein tänään Ylen Elämä pelissä-onnellisuustestin ja tuloksena 35 p. Sama kuin Anneli Saaristolla. Että tämmöstä tänään.

Kauneusleikkaukseen?

Ei saakeli, katsoin juuri Yle Areenasta dokumenttiohjelman "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?". Pistää vihaksi, taas. On ihan käsittämätöntä millä laajuudella ja syvyydellä markkinavoimat ja pornoteollisuus muiden muassa vedättää meitä, ja etenkin naiset ja lapset saa kärsiä! Vedätys menee karkeasti näin:

Katso: tässä epärealistisen kaunis nainen. Vertaa itseäsi häneen. Huomaat jääväsi kakkoseksi. Ei hätää, me tarjoamme sinulle meikkejä, voiteita, vaatteita ja leikkauksia, joilla voit alkaa vastaamaan enemmän tuota kuvaa. P.S. Näytämme sinulle näitä kuvia kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia joka vuosi. JA usko pois; muutkin ihmiset näkevät nämä kuvat ja he huomaavat sinun jäävän vertailussa kauas taakse. Näytämme yhä uusia ja uusia alueita itsessäsi joihin sinun tulisi olla tyytymätön, luomme sinulle uusia tarpeita jotta ymmärtäisit ostaa tuotteitamme ja palveluitamme.

Tämä kuvaus kauneusteollisuuden voimasta, mutta pätee tietenkin kaikkeen kulutukseen; autot, sisustus, asuminen, matkustus, ruoka, lisäravinteet, lääkkeet jne.jne.

Kauneusteollisuudessa pistää vihaksi se, että se hiipii niin syvälle naisen ihon alle; sinne missä asuu omanarvontunne ja identiteetti. Naiseus ja naisellisuus liitetään yksi yhteen kauneuden, nuoruuden ja seksuaalisen viehätysvoiman kanssa. Eli jos ei ole standardien mukaan kaunis, seksikäs ja nuori, on vähemmän arvokas, jopa vähemmän nainen?!

Ja lopultakin kyse on vain taistelusta haamuja vastaan. Taistelusta vastaan naisia, joita ei todellisuudessa edes ole olemassa, naisia joita meidän ei tarvisisi olla. Ulkonäkö on lopultakin jotain hyvin pinnallista ja turhaa. Sen (kauneuden) viettelevyyttä ja seksuaalista mahtia ei sinänsä voi kieltää, mutta onko sillä todellakaan paljoa merkitystä? Siis ihan oikeasti? Ja kuka sitten oikein voittaa ja mitä? Ja kuka päättää mikä on kaunista? Ja miksi olemme niin tyhmiä että uskomme kaiken kyseenalaistamatta?

Ajatelkaa mitä kaikkea muuta sillä rahalla, ajalla ja ponnisteluilla saisi aikaan? Muutaman aidsiin ja nälkään kuolevan lapsen vähemmän? Muutaman onnellisemman hetken enemmän? Tai ehkä sittenkin mieluummin pistän tuhat euroa selluliitti-imuun kosmetologilla, tai ruiskututan silmäkulmiini botoxia, tai leikkautan häpyhuuleni näyttämään yhtä siisteiltä ja lapsenomaisilta kuin pornolehdissä, tai otan lainan pankista ja sairaslomaa töistä jotta rintani voitaisiin kohottaa näyttämään 14-vuotiaan rinnoilta?

Elämässä on niin monia valintoja.

Olen vihainen. Ja syystä.

Saako itseänsä rakastamaan pyrkivä ponnistella muuttuakseen?

...Tottakai saa! Jos muutoksen kaipuu kumpuaa juuri rakkaudesta itseään kohtaan ja elämänjanosta, ei pakosta mukautua johonkin valmiiksi pureskeltuun pakettiin mitä muu maailma väkisin tarjoaa.

Katsoin eilen nelosen "Nätein nakuna"-ohjelman, jossa etsitään erilaista missiä. Tutustuin myös Isotkoot-foorumiin. Täytyy sanoa, että olen jälleen muistutettu itsetunnon ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä, koosta ja iästä ja ulkonäöstä huolimatta. Haluan muuttaa elintapani terveellisimmiksi siksi, etten halua enää jäädä kotiin säälimään itseäni, en sen takia, että muut voisivat hyväksyä minut paremmin. Olen viime vuosien aikana kelannut paljon naiskuvaan liittyviä asioita, sitä mikä on kaunista ja mikä on todellinen motiivini muuttaa ruokailu-ja liikuntatottumukseni. En väitä, ettenkö haluaisi nimenomaan myös laihtua. Ja ettenkö haluaisi laihtua näyttääkseni paremmalta, ollakseni viehättävämpi miehille, sulautuakseni massaan, ollakseni normaali ja tavallinen, mahtuakseni söpömpiin vaatteisiin ja mahtuakseni siihen ahtaaseen muottiin mikä on menestyvälle ja hyväksyttävälle naiselle taottu. On silti aina yhtä masentavaa havaita omien ponnistelujen juurten menevän niin syvälle pinnallisten ja ulkoaohjautuvien normien maahan.

No, on kuitenkin muitakin syitä.

- Terveellinen ruokavalio on oikeasti nautittavampi kuin ruokavalio jonka pääpilari rakentuu nacho cheese-ballseista ja light-colasta.
- Terveellinen ruokavalio auttaa vatsaa voimaan paremmin
- Terveellinen ruokavalio voi osaltaan helpottaa ympäristön kuormaa sekä vähentää eläinten ja ihmisten kärsimystä sekä tukea paikallista taloutta
- Elämäntavat voivat joko ehkäistä tai vauhdittaa sairauksien ja kipujen syntyä
- Keskittymiskyky ja mieliala voivat parantua
- Unenlaatu voi parantua
- Elämänhallinnantunne, itsetunto ja omanarvontunne voivat kasvaa ja vaikuttaa siten positiivisesti kaikilla elämänalueilla, niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin.
- Voi löytää uusia hauskoja harrastuksia ja ihmisiä
- Jaksaa enemmän; energiaa jää vielä töiden jälkeenkin
- Liikunta tuottaa välitöntä ja pitkäkestoista mielihyvää
- Terveelliset elämäntavat luovat positiivisen kierteen
- Makuaisti herkistyy ja voi löytää kokkailun terapeuttisen ilon

Tässä siis vain muutamia asioita, mitä mieleen nyt tällä istumalla tuli mieleen.

Haluan sanoa, että vaikka itse toivon laihtuvani elämänmuutosten seurauksena, en tosiaan inhoa lihavuutta enkä ainakaan lihavia. Päinvastoin, mielestäni jokaisella tulee olla oikeus tulla kohdelluksi kunnioituksella, kokonaisvaltaisesti omana itsenään, ei tulla tuomituksi jonkin ulkoisen seikan perusteella. Tässä kohtaa kunnioituksen tulee ensin lähteä itsestään; siitä että alkaa kunnioittaa, rakastaa, hyväksyä ja pitää itsestään. Seuraava askel on toteuttaa tätä omassa elämässä myös muita ihmisiä kohtaan. Ei saa odottaa sitä, että maailma muuttuu ja alkaa arvostamaan kaikenmuotoisia, vaan täytyy -Gandhin sanoin- ryhtyä itse siksi muutokseksi jonka maailmassa haluaa näkyvän. Ei saa pyydellä anteeksi sitä, millaiseksi Luoja on luonut, vaan kantaa itsensä ylpeästi ja olla rohkea sekä syleillä monimuotoisuutta myös muissa. Täytyy oppia näkemään kauneutta siellä, missä voguen kansi sitä ei näyttäisi.

Masentaa masentaa

Olen ollut tosi masentunut viime päivinä. En edes muistanut, että tämmöstä se oli, se masennus. Ei nyt ole vain pientä alakuloa, tylsyyttä tai väsymystä, vaan jotain pahempaa. Välillä ahdistaa ihan helvetisti ja tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä eikä mikään tuu koskaan merkitsemäänkään mitään. Iskee sellainen tosi inhottava levottomuus ja rauhattomuus, ei tiedä miten päin olisi eikä mikään ajatus ilahduta sekuntia kauempaa. Sellainen pimeä, synkkä epätoivon raskas pilvi imaisee mukaansa, varoittamatta. Lauantaina tuli juotua, sunnuntaina syötyä ja oksennettua. Kun siitä selvisi hengissä, tänään on ollut vähän helpompaa. Tämä on sellaista kidutusta, että sitä pelkää. Kuumeisesti mietin millä tän sais ehkäistyä tai sitä kipua lievennettyä. Kaiken A ja O on tietenkin elintavat, ajatusmaailma ja asenteet, sosiaaliset suhteet, ongelmanratkaisukeinot, emotionaalinen ja fyysinen terveys, tarkoituksen tunne elämässä...Mutta noita kaikkia ei taiota tuosta vaan. Ehkä tää myllerrys on osittainkin juuri vääjäämätön osa mun muutosprosessia. Pakottaa mut menemään syvemmälle.


Tässä joka tapauksessa pieniä juttuja jotka voi helpottaa masista:

- Lenkkeily, mieluiten ystävä, koira tai iPod/radio seurana. Tarpeeksi pitkä/tehokas, jotta keho väsyy fyysisesti.
- Sauna.
- Hauska/mukaansatempaava elokuva tai kirja.
- Kirjaston antiin tutustuminen.
- Lehtien lueskelu teen tai kahvin ääressä, hyvän musiikin tai radio-ohjelman siivittämänä
- Tekstiviestien lähettely kavereille. Useimmiten mulla ei ole mitään asiaa, laitan vaan mahdollisimman monille viestin "mitä kuuluu?", ja johan alkaa kännykkä piippaamaan ja parhaimmillaan siitä voi poikia muutama hymy ja ehkä tapaaminen pitkästä aikaa jonkun kaverin kanssa.
- Olen huomannut, että päiväkirjan ja blogin kirjoittaminen netissä ja foorumeilla on usein aktivoivampaa ja merkityksellisemmän tuntuista kuin kirjoittaminen "vain itselleen" vihkoon. Vastausten saaminen voi ilahduttaa suuresti.
- Jos tykkää kirjoittaa esim.runoja ja tarinoita tai valokuvata, kannattaa ilmoittautua etäopiston kursseille, jolloin saa omassa tahdissa täysin privaatisti luoda, saaden silti tarkkoja tehtävänantoja sekä palautetta töistään. TÄmä antaa ihan uudenlaisen määrätietoisuuden tunteen omalle kirjoittamiselle tai kuvaamiselle. Etäopistolla on muistaakseni myös kuvataiteen kursseja. Kynnys on ihanan matala eikä kurssit maksa kauheasti.
- Jumppa/sali tms. liikuntaa, mitä tahansa liikuntaa, ja mielellään muiden ihmisten kanssa, mutta tärkeintä on että hiki tulee!
- Siivoaminen. Joo ei todellakaan ikinä huvita, mutta siitä tulee hyvä mieli ja näkee kättensä tulokset.
- Jokin keskittymistä vaativa työ/tehtävä, kuten sanaristikon ratkaiseminen, sukkien neulominen, syntymäpäiväkortin askartelu, yleensäkin mikä tahansa käsityö tai peli. Kaikessa rauhassa, tarvittaessa hermotaukoja pitäen 8-)
- Ruoanlaittaminen. Pilkkominen on yllättävän terapeuttista, eikä vaadi pulmien ratkomista. Parasta on, jos jaksaa etsiä uuden mielenkiintoisen reseptin, käydä ostoksilla hakemassa tarvittavat aineet, kokata ja syödä hyvässä seurassa.
- "kiitollisuuslistan" kirjoittaminen. Eli yritän parhaani joka ilta kirjoittaa ylös kaikki asiat, joista olen kiitollinen, iloinen, ylpeä..kaikki mikä on elämässäni positiivista. Eli vaikka "sain tänään pyykit pestyä!" :)

No, nämä on tällaisia. Oikeasti pitemmällä aikavälillä...en tiedä...Oman asenteen muokkaaminen positiivisemmaksi on ehdottoman tärkeää ja vaatii päivittäistä ponnistelua. Samoin on tärkeää luoda tunne elämänhallinnasta.

Ekaa viikkoa vegaani ja ahistuksia

Täytyy myöntää, että olen ollut anteeksiantamattoman laiska viime viikkojen ajan suhteessa ruokaan ja elämäntapamuutos-projektiini. En ole kokeillut uusia reseptejä enkä tehnyt kunnollisia aterioita viikkokausiin. Sinimailasen idutkin taitaa olla roskiskamaa, kun en ole muistanut niitä järjestelmällisesti huuhtoa ja valmiit idut on olleet jääkaapissa jo liian kauan, kun en ole niitä saanut syötyä. Olen nyt viidettä päivää vegaani. Olen kertonut siitä jo kavereille ja työnantajilleni, joten olen tosissani sitoutunut. Tämä muutos on ollut yllättävän iso henkisesti, omaan identiteettiin kohdistuva, että se on osaltaan vienyt paukkuja muilta alueilta. Ruokapäiväkirjan pitäminen on jäänyt sivuun, ruoanlaittaminen on jäänyt sivuun, laihduttaminen/liikunta/terveys/elävä ravinto/kirjoittaminen/opiskelu on jäänyt sivuun... olen jaksanut henkisesti keskittyä vain tähän yhteen asiaan tällä hetkellä. On sellainen olo, että ahdistaa jos mietin liian montaa muutosta kerralla. Että asiat liikkuu liian nopeasti, jos yritän hallita kerralla kaikkea sitä, mitä haluan elämässäni muuttaa/saavuttaa. Mutta näin sen mun mielestäni pitääkin mennä. Asia kerrallaan haltuun, ei enempään pysty ahdistumatta. Täytyy priorisoida. Mun rahallisilla ansioilla ja laiskuudella ei tällä hetkellä elää ja kuluttaa ihanteellisesti. Täytyy tehdä kompromisseja. Esimerkiksi luomun suhteen.

On silti pakko sanoa, että ole ylpeä itsestäni. Olen ylpeä siitä, että olen pystynyt tähän, olen joutunut käyttämään tosi paljon itsehillintää, ja joutunut tosissani sitoutumaan tähän asiaan. Mulle on tyrkytetty pullaa, kääretorttua ja savukalaa, olen käynyt ravintolassa ystävieni kanssa jne. Olen ollut ihan yllättynyt kuinka hankalaa oikeasti tässä maailmassa onkaan olla vegaani! Täytyy tosiaan olla päättäväinen ja valmis vaikka kärsimään nälkää ja katsomaan vierestä kun muut vetää vuohenjuustoa tai jättää ostamatta se ihana ripsiväri ja laittaa kainaloon kookosöljyä rexonan sijaan...Voi kauheeta mikä hippi musta on tullut! Luulin jo melkein jättäneeni tälläset jutut teini-ikään :)

Olen juonut kahvia kannullisen joka päivä. Olen sentään vaihtanut kahvin luomulaatuiseen, hermesetaksen luomu-raakaruokosokeriin, ja maidon kauramaitoon...Ruokavalio on koostunut lähinnä banaanista, näkkileivästä, tofunakeista, perunalaistuista ja hernekeitosta. Olen sallinut tämän löysäilyn sillä varjolla, että siirtymävaiheessa pitää saada vähän hullutella ettei huomaa jättäneensä ikuisesti taakseen savulohta, kuohkeita leivonnaisia, rahkaa, jugurttia, kermaa, jäätelöä, juustoa, voita ynnä muita. Pahinta on se, että kun en ole jaksanut laittaa kunnollista ruokaa ja viherpirtelöitä, kärsin kauheasta nälästä koko ajan, tekee pahaa ja väsyttää. Ei ehkä se kaikkein kukkein alku uuteen...Omasta syystä! :(

Luen tällä hetkellä Victoria Boutenkon "12 steps to raw food", ja se inspiroi ihan älyttömästi. Alan harkita vakavissani Vita-mixerin ostamista. Aion jättää kouluruokailut väliin ja voisin ottaa sen sijaan mukaan luonas-ja välipalaevääksi viherpirtelön termospulloon, pellavakräkkereitä, trail-mixiä, hedelmiä ja juureksia...Haluaisin pitää lähitulevaisuudessa täysin raa`an jakson, ja katsoa millainen olo siitä tulee...En kyllä kuvittele pystyväni elämään kokonaan raakana loppuelämää...Mutta mutta mutta....Ajatus kiehtoo ja houkuttaa...

Suvussani on syöpää. Todella paljon. Sekä isän että äidin puolella. Isän vanhemmista kumpikin kuoli syöpään. Syöpä vaikuttaa olevan suvussamme enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Olen jo pitkään pitänyt vääjäämättömänä kohtaloani sairastua syöpään. Mutta ehkä niin ei tarvitsisikaan olla? Syöpähän ennen kaikkea on elintasosairaus johon ruokavalio ja muut elintavat vaikuttavat...On myös omassa elämässä kokenut sen, että vaikka lapsena terveyteni on ollut häikäisevän hyvä ja pienetkin sairaudet parantuneet hyvin nopeasti lähes itsestään (minulla ei esim. ole koskaan ollut korvatulehdusta eikä allergioita), niin aikuisikään päästyäni tuntuu, että ikääntymiseen liittyvät vaivat ilmenevät hurjaa vauhtia. Olen 27-vuotias mutta näen jo selviä juonteita silmäkumissa, hiukset harvenevat, keho on aamulla jäykkä, nivelet kolottavat...Ehkä näin ei tarvitisisi olla?

Jälkikirjoitus Vegaanius ei kauan kestänyt, ehkä muutaman viikon. Totesin että perinteinen karppaus sopii minulle paremmin, mutta ruokavalioon kuuluu eläinkunnan tuotteiden ohella myös reilusti kasviksia, pähkinöitä ja tofua