pieniä voittoja

Olen siis ollut tosi väsynyt ja ärtynyt ja stressaantunut viime päivinä. Välillä tuntuu etten tiedä mistään mitään ja seinät kaatuu päälle ja mistään ei tuu koskaan mitään. No. Hyvä juttu on se, etten ole löytänyt tähän mennessä itseäni sohvalta leffoihin ja sipsipusseihin hautautuneena, niin kuin aina ennen. Minulle tyypillinen tapa selvittää kaikki epämiellyttävät tuntemukset on ravata ruokakaupasta toiseen ja yrittää salakuljettaa kotiin ja sohvan viereen pari kassilta mässyä, sekä muutaman vuokraleffan. Sitten jämähdän siihen parista päivästä muutamaan kuukauteen, kunnes kyllästyneenä entistä pahempaan olooni teen jonkinlaista ryhtiliikettä vain aloittaakseni syklin jonkin ajan kuluttua alusta.

Tässä on ollut sellaista kiusausta. Syöppö on pirullisen imelästi jutellut mulle kaikenlaista tekosyytä; " Sä olet jo sen syöpöttelykierteen katkaissut ja sen yläpuolella, ei yksi ilta mitään kaada, palaat sitten vaan huomenna takas ruotuun" "Sä ansaitset sen", " Se ois niin rentouttavaa ja se maistuis niin hyvältä", " Testaa vaan miltä se tuntuisi, sehän voisi tehdä tosi hyvää projektille", " Pienet lipsahduksethan on väistämättömiä", "Ei sitä koko loppuelämäänsä voi olla kontrollissa, anna periksi tänään", "Sipsipussi ja cola maksais vaan pari euroa, ihan älyttömän halpaa", "Se ois niin hyvä leffa", "Sullahan on vapaapäivä", "Tää on elämänmittainen projekti, ei yksi ilta mitään kaada, rennosti vaan", "Ihan sama", "Se ois kivaa", "Sulla on rahaa" jne. jne.

Tänään esimerkiksi, mulla olisi ollut koulussa yksi tunti. Viime hetkellä jänistin ja puhuin itseni ympäri menemästä tunnille (satoi, parkkipaikkaa ei löytynyt koulun läheltä, jännitti kun pitää mennä uudelle luokalle ja mitähän nekin ajattelee, jne). Petyin tietysti itseeni, mutta tukahdutin itsesyytökset ja masennuksen, ja menin kauppaan.

Houkutus lähteä vuokraamaan leffa ja ostaa sipsejä ja colaa alkoi kasvaa huippuunsa. Pystyin kuitenkin väittelemään pirullista syöppöä vastaan. Sanoin, että "Mulle tulisi vain entistä pahempi mieli", "Ei se ennenkään ole mitään auttanut", "Jätän vaikka koulun kesken mieluummin kuin alan taas mässätä", " Se ei ole sen arvoista, ei todellakaan", "Mulle tulee niin hyvä mieli jos en sorru", "Säästäisin rahaa", "Mun ei tarvitsisi hävetä itseäni kassalla tai kotona", "Syöminen ja leffa ei ratkaise mitään, se vain pahentaa asioita", "Mä mieluummin lueskelen ja kirjoitam blogia yms. kuin tuhlaan koko päivän elokuvien katseluun ja syömiseen", " Hyi olkoon kuinka äklö olo tollasista raskaista lisäainepommeista tulisi, eihän ne ole edes oikeeta ruokaa, ei kiitos!"

Niinpä lähdin kaupasta ilman mässyä ja kotona söin normaalit ateriat, keittiössä pöydän ääressä.

Aamen ja kiitos, vähän mä oon hyvä!