Joo, olen tosiaan huomannut, että kun kiinnitän huomiota kaloreihin, niin se alkaa hallita mun mielialoja ja syömistä. Pettyy, jos kalorit ylittyy ja sitten on helpompi sortua ahmintaan. Että on "tuhma" tai "kiltti" sen mukaan kuinka on onnistunut kalorien kanssa.
Olen myös huomannut, että mulle tosi helposti tulee "dieetti-mentaliteetti", eli kun alan toteuttaa terveempiä elämäntapoja, yhdistän sen automaattisesti laihis-ruokavalioon, jolloin ei voi syödä ns. normaalia ruokaa eikä herkkuja. Kun tulee syötyä niitä, tuntee siitäkin helposti syyllisyyttä, ja se taas voi johtaa päätökseen"antaa mennä".
Olen taas lukenut Patrikin kirjaa "Rentoa painonhallintaa", ja siitä on ollut havahduttavaa lukea, että kuinka paljon fyysiset syyt vaikuttaa "tunnesyömiseen". Olen itsekin huomannut tunnesyömisen vähentyneen huomattavasti, kun olen syönyt säännöllisesti, monipuolista ja hyvää ruokaa, paljon kasviksia ja kuituja.
Eli:
"Jos koet syömishimoja, niin hankkiudu eroon näistä: a) liian vähäinen syöminen ylipäätään b) liian vähäinen syöminen päivän aikana c) huonolaatuinen syöminen d) kieltävä ajatusmalli"
(Patrik Borg: Rentoa painonhallintaa, s.74)
Vaikka luulin tietäväni kaiken laihduttamisesta, lihomisesta ja syömishäiriöistä, niin tällainenkin aivan perustavanlaatuinen oivallus odotti tuloaan, kuin että lautasmalli ja säännölliset ateriat ilman kieltäymystä, itsekuria ja nälkää, oikeasti vaikuttaa ihan älyttömästi! Se ehkäisee syöpöttelyä ehkä jopa 80 %, noin lonkalta heittäen. Sitten 20% on sitä todellista tunnesyömistä, jonka laukaisee jatkuva stressi tai kipeät pettymykset ja surut elämässä
- se on juuri niinkin yksinkertaista ja samalla tosi haastavaa. Vaatii hieman suunnittelua ja vaivannäköä, ettei ateriat jää välistä ja saa sen lautasmallin toteutettua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti