Olen -82 syntynyt nainen, asun avoliitossa, opiskelen ja teen töitä osa-aikaisesti ihmisläheisessä ammatissa. Olen kamppaillut painon kanssa lapsesta asti ja masennuksen kanssa teini-ikäisestä asti. Olen laihduttanut useita kertoja 10-20 kiloa, kerran jopa lähemmäs 30 kiloa. Kaikki on tullut takaisin korkojen kera. Olen kokeillut kaikkea mahdollista ja enemmänkin, saadakseni solmut aukenemaan, mutta en tarpeeksi, sillä matka jatkuu ja on edelleen alussa.
Tämä ei ole ehkä ihan tavanomainen lahdutusblogi, sillä paino ei ole ainut ongelmani, eikä siihen ole yksinkertaista ratkaisua. Minun on mentävä syvemmälle, olen tunnesyöppö ja paatunut jojoilija. Masennus ja syömisongelmat ovat varhaisnuoruudesta asti varjostaneet elämääni todella raskaasti. Sen vuoksi koen, etten ole elänyt, enkä elä, sitä elämää jota olisin voinut ja voisin elää, jos olisin terve. Tämä matka on takkuinen ja sotkuinen ja sekava, yritän saada siihen selkoa ja toivoa mm. kirjoittamalla tätä blogia. Toivon myös sydämestäni löytäväni hengenheimolaisia, joiden kanssa voimme toinen toistamme tukea.
Blogissani voi seurata kehitystäni, matkaani. Olen kirjoittanut ensimmäisiä tekstejä alkuvuodesta 2009, alun tekstit olen koneeltani copypastannut blogiin. Matkalla on jo ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Kipuilin pari vuotta sitten paljon sinkkuuteni kanssa, reilu vuosi sitten siihen asiaan tuli muutos ja ryhdyin elämäni ensimmäiseen vakaaseen parisuhteeseen. Se on iso muutos elämässäni. Vakiintumisen myötä paino nousi 13 kiloa, jonka johdosta BMI nousi yli neljäänkymmeneen. Laihdutus on temppu jonka voisin tehdä, mutta en halua vaarantaa terveyttäni nopeilla ja suurilla jatkuvilla painonmuutoksilla enää sen enempää kuin mitä jo olen pannut kehoni käymään läpi. Tiedän, että minun on pakko laihduttaa maltillisesti, terveellisesti, niin että pää pysyy mukana. Pää pitää saada mukaan. Toivo elää. Jojoilija on sinnikäs, koska hän yrittää yhä uudestaan, pyyhkii pölyt edellisen epäonnistumisen jälkeen harteiltaan ja lähtee taas eteenpäin. Olen jojo-tyttö ja siksi ylpeä siitä. Mutta haluan voida haudata jojo-tytön joskus, leikata narun, napanuoran jossa hän keikkuu. Sanoa hyvästit epäonnistumisen pelolle ja ahdistukselle tuntemattoman edessä. Mennä vakaasti kohti pelkoa, mennä läpi siitä mistä sattuu. Ja päästä toiselle puolelle. Katkaista jojo-tytön lanka ja vapauttaa hänet vihdoin. Katsotaan miten käy, tässä voi mennä kauan. Hyvin kauan. Tervetuloa mukaan matkalle, nauretaan ja itketään yhdessä!
