Olen havainnut karppaus.infon perhekarpit-foorumin nyt varsin hyödylliseksi paikaksi. On valjennut, että saan jatkaa aika tiukkaakin karppausta raskaudesta huolimatta ja painokin saa hiljakseltaan pudota raskauden aikana. Jes! Karppauksesta kun tulee parhain olo, ja uskon tasaisen alhaisen verensokerin olevan hyväksi myös vauvan kehitykselle. Liikunnassa sykkeen ei suositella nousevan yli 150:en yli 15 minuutiksi, eli kun tänään lähden eka kertaa koittamaan zumbaa, saan löysäillä oikein luvan kanssa. Seuraavaksi ohjelmassa on kävelykierros kaupungilla luomushoppailujen merkeissä. Tarvitsen uudet vähemmän haitalliset meikit ja muut kosmetiikat, eli mahd. vähän kemikaaleja ja Eko sertifioitu merkkituote. Pesuaineet kodinhoitoon tulee myös jossain vaiheessa vaihtaa hajusteettomiin luonnollisempiin vaihtoehtoihin. Vietin eilen lähes koko päivän kemikaalicoctail ja uusi musta- sivustoilla :)
Eli kyllä mä edelleen aion pitää ruokapäiväkirjaa, tavoitella vaihtoehtoisia stressinhallintametodien oppimista, opetella liikunnallista elämäntapaa, karpata, punnita ja mitata, nauttia hyvästä terveellisestä ruoasta ja blogata! Nyt vaan mukaan tulee nää vauvamasu-kuviot :)
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Pikkunen muutos
Hupsista, raskaustestissä oli tänään aamulla kaksi viivaa. Nyt taitaa tiukka laihis jäädä toistaiseksi. Aion kuitenkin jatkaa karppausta, tosin rennommalla otteella ja hieman korkeammilla hiilareilla, eli ei ketoosia! Ja liikunnan harrastaminen on raskaanakin ehdottomasti pelkkää plussaa, kunhan ei ole vaaraa vatsaan kohdistuvista iskuista. Joten jatketaan karppausta, nyt hyvä-alakarppausta, jatketaan liikunnallisen elämäntavan opettelua ja uusien lajien kokeilua, jatketaan stressinhallintametodien testaamista ja omaksumista. Kaikki tämä on varmasti hyväksi myös vauvamahalle. Blogista ei tule vauva-blogia, ja synnytyksen ja imetyksen jälkeen on ehdottomasti taas ajankohtaista laihduttaa! Painoa on niin paljon ylimääräistä, että täytyy vain rukoilla ettei kaikki pelottavat ylipainoisen raskauteen liittyvät riskit toteudu omalla kohdalla.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
MSM ja maaninen into
Olen nyt reilun viikon ajan "nauttinut" (hahahah!) Opti-MSM jauhetta väh 2 tl /pv C-vitamiinin kanssa. Karppausta takana reilu viisi viikkoa. Tuntuisi että MSM:n kanssa ihan oikeasti olisi nyt tullut enemmän energiaa! En jaksa keskittyä TV.n edessä löhöämiseen, tai siis voin keskittyä, mutta se ei houkuta. Sen sijaan olen lähtenyt ihan innoissani ulos kävelemään 15 asteen pakkaseen, sen jälkeen hangannut mikroa puhtaaksi, pessyt pyykkiä ja tiskejä, tehnyt ruokaa, kirjoittanut ajatuksiani flowssa, lukenut ja siivonnut vessan...en ole maaninen, trust me, mutta sellainen tosi keskittynyt ja energinen olo. Täytyis vielä jumpata, käydä uudestaan ulkona kävelyllä, kuunnella itsehypnoosi-cd ja lukea motivaatiokortit sekä pitää OA-hartaus :) Tai ei tarvi mitään, mutta haluan :)
Välillä tuntuu, että kunhan olen raitis ja karppaan ts. pidättäydyn juopottelusta ja syöpöttelystä, pystyn mihin vaan! Pystyn muuttumaan, pystyn muuttumaan energiseksi ja aikaansaavaksi ihmiseksi jolla on sisäinen ilo ja mielenrauha, jos jaksaa katsoa ulos itsestään ja RAKASTAA :) <3
Välillä tuntuu, että kunhan olen raitis ja karppaan ts. pidättäydyn juopottelusta ja syöpöttelystä, pystyn mihin vaan! Pystyn muuttumaan, pystyn muuttumaan energiseksi ja aikaansaavaksi ihmiseksi jolla on sisäinen ilo ja mielenrauha, jos jaksaa katsoa ulos itsestään ja RAKASTAA :) <3
Painajainen ja laihtumisen pelko
Heräsin viime yönä hiestä märkänä kauhun kankeana, näin painajaisen jossa minulla oli pelottava stalkkeri. Sain unessa tietää että hän oli käynyt kodissani, ja hän kertoi mitä kaikkea tulee minulle tekemään kun tulee uudestaan illalla niin että olen kotona. Tiesin että hän aikoo ainakin raiskata minut, ehkä tappaa. Istuin keittiössä poikakaverini kanssa ja stalkkeri oli ulko-ovella. Itkin ettei avata ovea sille, mutta tajusin että hänellä on pakko olla avain koska oli päässyt sisään aiemminkin omin luvin. Heräsin siihen ja olin aivan kauhuissani, tuntui siltä että se stalkkeri seisoo makuuhuoneessa. Olin aivain hiessä mutta en uskaltanut liikkua. Yritin järkeillä nähneeni vain unta, rukoilin, naureskelin jutulle ja lopulta oli pakko herättää poikakaverini ja laittaa valot päälle. Hän lohdutti ja kysyi mitä painajaista olin nähnyt, en kyennyt edes sanomaan ääneen sitä koska se tuntui niin todelliselta vielä. No, jo siinä heti kun heräsin tällainen ajatus tuli mieleen; pelkäänkö että laihduttamiseen liittyy joku tällainen riski nähdyksi ja hyväksikäytetyksi tulemiseen? On tietenkin ihan naurettava väite, että jos laihdun miehet alkaa seurata ja raiskata minua, koska niin ei käy suurimmalle osalle normaalipainoisista tai muistakaan naisista. Se asia tuskin liittyy painoon. Mutta alitajuisesti haluan ehkä läskikerroksellani suojautua joltain. Joltain tunkeutumiselta, nähdyksi tulemiselta. Läskikerros suojaa minua joltain. Lähinnä se antaa tekosyyn olla elämättä täysillä. Ehkä raiskaaja unessa symboloikin omia pelkojani elämäni vastuunottamisesta ja aikuistumisesta, tai muista miehistä joilta saisin huomiota ja houkuttaisivat pois parisuhteestani että olisiko itsehillintää, tekosyiden poistumisesta, epäonnístumisen pelosta, menestymisen pelosta....En halua sabotoida itseäni näiden irrationalisten pelkojen vuoksi! Mitä tehdä? Onneksi nyt elän vähän enemmän kuin ennen. Pelkoja on saattanut olla ennen enemmän. Ei ole ollut parisuhdetta eikä kokemusta pitkästä sellaisesta, ei ole ollut työpaikkaa, olen ollut epävarmempi ja laiskempi. Nyt luulen ettei laihtumisen myötä elämäni tarvitsisi niin radikaalisti ulkoisilta puitteiltaan muuttua. Ei minun tarvitse laihduttuani sen takia ryhtyä näyttelijäksi, laskuvarjohypätä, matkustaa maailman ympäri, hakea tosi-tv-ohjelmaan tai lehtihaastatteluun eikä ryhtyä maailmanpelastajaksi, eikä edes pukeutua entistä seksikkäämmin jos en halua. Silti pelkään ehkä muidenkin odotuksia itseeni nähden jos olen laiha tai jotain, en tiedä! Hassua että pelkää sitä mitä kuitenkin kovasti haluaa ja minkä edestä tekee töitä.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Motivaatio kohoaa kun tuloksia tulee
Vaihdoin punnituspäiväni keskiviikosta tiistaille tästä viikosta alkaen, viimeisen kuuden päivän aikana paino on pudonnut 1,1 kg!! (katso painokäyräni tästä linkistä) Mitäkö olen tehnyt? En ole laskenut hiilareita, en ole pitänyt ruokapäiväkirjaa enkä urheillut, olen syönyt rennosti karppiruokaa josta nautin, jopa kolme iso light-siideriä tuli vetäistyä lauantaina, olen kävellyt korkeintaan pari kilometriä päivässä ja jopa syönyt hedelmiä ja marjoja! En tiedä voisiko olla niin, että hieman suurempi hiilarimäärä sopii mulle (kasvisten ja marjojen muodossa!), vai paniko taannoinen viikon aloitusvaihe 20 g hiilareilla mun aineenvaihdunnan rasvanpolttotilaan? Joka tapauksessa olen nauttinut syödessäni suuria ruokaisia salaatteja, verkkomelonia, tuoreita mustikoita, itse paahdettuja manteleita ja leipäjuustoa teelusikallisella lakkahilloa :) Mutta lähinnä nämä viimeiset kaksi viikoa ovat palauttaneet mun uskoni karppaukseen, siihen että ihanan ruoan ja hyvän olon lisäksi sillä LAIHTUU!
Olen nyt viikon verran ottanut MSM-jauhetta 2 tl päivässä. Puhdistusoireita ainakin aluksi tuli, energiataso on myös ehkä noussut hieman. Sekoitan joukkoon sitruunamehua tai carmolistippoja. Olen lisäksi jo pitkään juonut päivittäin (kaksi kertaa) seuraavan sekoituksen: 1 tl viherjauhetta + 1 tl psylliumjauhetta + 1 rkl pellavarouhetta. Puhdistaa, kuitupitoisuus täyttää vatsaa ja pitää suolen toiminnassa.
Muutoksia verrattuna aiempiin karppauksiin:
- Vähäisempi alkoholinkäyttö. Mitä vähemmän sen parempi!Viimeiset pari kertaa kun olen karpannut, eli syksyllä 2009 n.2 kk ja kevään ja kesän 2010 n.3 kk, paino ei pudonnut kuin pari kiloa, suurimpana syynä varmasti jatkuva light-siiderien tissuttelu, kuin myös valkkari-spitzerien ja vodkacolan. Alkoholi sisältää kaloreita, kuivattaa, häiritsee maksan rasvanpolttoa, väsyttää, masentaa, köyhdyttää, krapulamässyt tunnetaan, kokkaaminen ei jaksa kännissä/krapulassa kiinnostaa eikä myöskään urheilu ole silloin suositeltavaa. Laihis ja alkoholi ei yksinkertaisesti sovi yhteen, eikä sen jatkuva käyttö myöskään kuulu hyvään elämään. Kohtuullista naiselle on pari annosta kerran viikossa, kerta-annos ei saisi olla enempää kuin 4, eli vaikkapa kaksi isoa siideriä ja yksi pieni. Minullakin menee aina kerralla enemmän vaikken tunne tulevani humalaan isommastakaan määrästä. Yhdessä isossa ligh-siiderissä on n.130 kaloria, kuivassa siiderissä jo 180 kcal.
- Olen vaihtanut kerman ja laktoosittoman maidon kahvissa herajauheeseen. Herajauheesta saa paljon hyvälaatuista proteiinia ja puolessa desissä on vain 0,9 g hiilareita. Jauhe kokkaroituu jos sen sekoittaa kuumaan kahviin, joten olen nauttinut kylmästä kahvista. Herajauhe kulkee kätevästi mukana minigrip-pussissa. Parhaiten se sekoittuu shakerilla; 0,5 L kylmää vettä + 1 tl pikakahvijauhetta + 0,5 dl herajauhetta (esim. toffeen- tai vaniljanmakuinen)
- Olen vaihtanut kaupan suolatut cashew-pähkinät itse paahdettuihin ja suolattuihin kuorellisiin manteleihin, hiilareita vain 6% verrattuna cashewn 20 %:ttiin. Myös itse paahdetut kurpitsansiemenet ovat nameja salaatissa. Laihisvaiheessa pähkinöillä, siemenillä ja manteleilla ei kuitenkaan voi mässäillä jatkuvasti. Mutta jos muut vieressä vetävät sipsejä, on kiva itsekin herkutella jollain suolaisella.
- En lotraa kookosöljyn ja muiden rasvojen kanssa tunnollisesti, vaan käytän sen verran kuin ruoka tarvitsee, ei kevyttuotteita kuitenkaan, enkä rasvan kanssa nuukaile, mutten siis läträäkään. Esim. lassakaa tai moussakaa tehdessäni en paista kurpitsaa pannulla öljyssä vaan nahistutan ne kiertoilmauunissa. En syö paketillista voita viikossa, enkä puolta kiloa juustoa päivässä. Kermaakin kuluu aika vähän loppujen lopuksi.
- Kasvisten vapaa käyttö, ruokaisat salaatit, vokit, selleri-ja kurkkutikut tv-naposteluun, mustikoita ja verkkomelonia jälkiruoaksi. Vähemmän pääruokaa kuten juustoja ja lihaa, ja enemmän lautaselle myös kasviksia.
- Makeutusaineiden vähentäminen. Jatkuva light-colan litkiminen kiihottaa ruokahalua ja pitää makeanhimoa yllä. Light-limuja jatkan hiilihapotetulla vedellä jolloin niiden makeus laimenee. Cola on addiktoivinta, sen jätän suosiolla korkeintaan viikonloppuihin ja ravintoloihin, muuten juon laimennettua light-pommacia tai -jaffaa, ja tietenkin ihan pelkkää vettä.
- Karppileivonnaisten ja muiden herkkujen vähäinen käyttö. Mitään mikä herättää makenhimot ja syömishimon ei kannata syödä säännöllisesti tai ollenkaan vain siksi että siinä on vähemmän hiilareita. Ja sen ymmärtäminen, että kaloritkin merkkaavat, jos syö karppisuklaata, kaloreita tulee kuitenkin saman verran kuin tavallisesta suklaasta. Jos pystyy syömään pari karppikonvehtia silloin tällöin, on se tietenkin ok, pitäähän nautintoja ja paheitakin olla :)
- Oivalluksena myös se, että minun kohdallani painonpudotusta nopeuttaa eniten pitkät kävelylenkit. Ilman liikuntaakin laihtuu, mutta hitaasti. Parasta on se, ettei tarvitse rehkiä, muutama kilometri päivässäkin jo tehoaa. Mieluiten tunnin verran kävelyä 5 krt/vk (parasta jos mukana intervalleja ja/tai kävelysauvat) ja 30 min kiinteytysjumppaa 3krt/vk (esim, kahvakuula, gymstick-keppijumppa, käsipainot; isot lihasryhmät ja perusliikkeet kuten punnerrukset ja kyykyt!)
Nyt alkaa siis karppauksen kuudes viikko.
Tähän mennessä karppaus"ennätykseni" on ollut n.12 viikkoa. Kaikilla laihiksillani seinä on tullut vastaan 3 kuukauden kohdalla. Tai vähintään iso ja pitkäkestoisen retkahdus josta on vaikea päästä takaisin jaloilleen. Eli nyt ei olla siinä edes puolivälissä. Parin kuukauden ajan motivaatio riittää mainiosti vaikkei sen eteen tekisi mitään, kaikki tuntuu helpolta ja yksinkertaiselta ja sitä alkaa luulla että on jo voittanut itsensä. Eihei. Tällä kertaa en aio olla niin sinisilmäinen. Aion olla nöyrempi ja myös armollisempi pieniä sortumisia kohtaan. Nyt ollaan maratoonilla, ei pikamatkalla, pienet takapakit ja sortumiset kuuluvat asiaan, eikä niiden saa antaa lannistaa. Helppoa tämä on siihen asti kun se ei sitä enää ole. On helppo vastustaa hiilariruokia niin kauan kun niitä suuhunsa pane.
Tavoitteet viikolle 08 (kuudes viikko)
- Pidän ruokapäiväkirjaa
- Kuuntelen rentoutus- tms.äänitteen väh. viitenä päivänä
- Luen motivaatiokortit ja pidän hartaushetken väh. viitenä päivänä
- Treenaan kahvakuulalla väh. 15 min 2 kertaa, gymstickillä kerran
- Kävelen väh 30 min väh 5 päivänä
- Käytän MSM-jauhetta 2-3 tl päivässä
- Kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa väh viitenä päivänä
- Kirjoitan blogiin kerran
- Hiilarit alle 40 g/pv
- Painonpudotus väh 0,5 kg
- Päivitän tavoitteiden saavuttamisesta tänne ensi viikon tiistaina, otan ylös vartalon mitat sekä arvioin kirjallisesti tavoitteiden toteutumista kokonaisuudessaan.
Olen nyt viikon verran ottanut MSM-jauhetta 2 tl päivässä. Puhdistusoireita ainakin aluksi tuli, energiataso on myös ehkä noussut hieman. Sekoitan joukkoon sitruunamehua tai carmolistippoja. Olen lisäksi jo pitkään juonut päivittäin (kaksi kertaa) seuraavan sekoituksen: 1 tl viherjauhetta + 1 tl psylliumjauhetta + 1 rkl pellavarouhetta. Puhdistaa, kuitupitoisuus täyttää vatsaa ja pitää suolen toiminnassa.
Muutoksia verrattuna aiempiin karppauksiin:
- Vähäisempi alkoholinkäyttö. Mitä vähemmän sen parempi!Viimeiset pari kertaa kun olen karpannut, eli syksyllä 2009 n.2 kk ja kevään ja kesän 2010 n.3 kk, paino ei pudonnut kuin pari kiloa, suurimpana syynä varmasti jatkuva light-siiderien tissuttelu, kuin myös valkkari-spitzerien ja vodkacolan. Alkoholi sisältää kaloreita, kuivattaa, häiritsee maksan rasvanpolttoa, väsyttää, masentaa, köyhdyttää, krapulamässyt tunnetaan, kokkaaminen ei jaksa kännissä/krapulassa kiinnostaa eikä myöskään urheilu ole silloin suositeltavaa. Laihis ja alkoholi ei yksinkertaisesti sovi yhteen, eikä sen jatkuva käyttö myöskään kuulu hyvään elämään. Kohtuullista naiselle on pari annosta kerran viikossa, kerta-annos ei saisi olla enempää kuin 4, eli vaikkapa kaksi isoa siideriä ja yksi pieni. Minullakin menee aina kerralla enemmän vaikken tunne tulevani humalaan isommastakaan määrästä. Yhdessä isossa ligh-siiderissä on n.130 kaloria, kuivassa siiderissä jo 180 kcal.
- Olen vaihtanut kerman ja laktoosittoman maidon kahvissa herajauheeseen. Herajauheesta saa paljon hyvälaatuista proteiinia ja puolessa desissä on vain 0,9 g hiilareita. Jauhe kokkaroituu jos sen sekoittaa kuumaan kahviin, joten olen nauttinut kylmästä kahvista. Herajauhe kulkee kätevästi mukana minigrip-pussissa. Parhaiten se sekoittuu shakerilla; 0,5 L kylmää vettä + 1 tl pikakahvijauhetta + 0,5 dl herajauhetta (esim. toffeen- tai vaniljanmakuinen)
- Olen vaihtanut kaupan suolatut cashew-pähkinät itse paahdettuihin ja suolattuihin kuorellisiin manteleihin, hiilareita vain 6% verrattuna cashewn 20 %:ttiin. Myös itse paahdetut kurpitsansiemenet ovat nameja salaatissa. Laihisvaiheessa pähkinöillä, siemenillä ja manteleilla ei kuitenkaan voi mässäillä jatkuvasti. Mutta jos muut vieressä vetävät sipsejä, on kiva itsekin herkutella jollain suolaisella.
- En lotraa kookosöljyn ja muiden rasvojen kanssa tunnollisesti, vaan käytän sen verran kuin ruoka tarvitsee, ei kevyttuotteita kuitenkaan, enkä rasvan kanssa nuukaile, mutten siis läträäkään. Esim. lassakaa tai moussakaa tehdessäni en paista kurpitsaa pannulla öljyssä vaan nahistutan ne kiertoilmauunissa. En syö paketillista voita viikossa, enkä puolta kiloa juustoa päivässä. Kermaakin kuluu aika vähän loppujen lopuksi.
- Kasvisten vapaa käyttö, ruokaisat salaatit, vokit, selleri-ja kurkkutikut tv-naposteluun, mustikoita ja verkkomelonia jälkiruoaksi. Vähemmän pääruokaa kuten juustoja ja lihaa, ja enemmän lautaselle myös kasviksia.
- Makeutusaineiden vähentäminen. Jatkuva light-colan litkiminen kiihottaa ruokahalua ja pitää makeanhimoa yllä. Light-limuja jatkan hiilihapotetulla vedellä jolloin niiden makeus laimenee. Cola on addiktoivinta, sen jätän suosiolla korkeintaan viikonloppuihin ja ravintoloihin, muuten juon laimennettua light-pommacia tai -jaffaa, ja tietenkin ihan pelkkää vettä.
- Karppileivonnaisten ja muiden herkkujen vähäinen käyttö. Mitään mikä herättää makenhimot ja syömishimon ei kannata syödä säännöllisesti tai ollenkaan vain siksi että siinä on vähemmän hiilareita. Ja sen ymmärtäminen, että kaloritkin merkkaavat, jos syö karppisuklaata, kaloreita tulee kuitenkin saman verran kuin tavallisesta suklaasta. Jos pystyy syömään pari karppikonvehtia silloin tällöin, on se tietenkin ok, pitäähän nautintoja ja paheitakin olla :)
- Oivalluksena myös se, että minun kohdallani painonpudotusta nopeuttaa eniten pitkät kävelylenkit. Ilman liikuntaakin laihtuu, mutta hitaasti. Parasta on se, ettei tarvitse rehkiä, muutama kilometri päivässäkin jo tehoaa. Mieluiten tunnin verran kävelyä 5 krt/vk (parasta jos mukana intervalleja ja/tai kävelysauvat) ja 30 min kiinteytysjumppaa 3krt/vk (esim, kahvakuula, gymstick-keppijumppa, käsipainot; isot lihasryhmät ja perusliikkeet kuten punnerrukset ja kyykyt!)
Nyt alkaa siis karppauksen kuudes viikko.
Tähän mennessä karppaus"ennätykseni" on ollut n.12 viikkoa. Kaikilla laihiksillani seinä on tullut vastaan 3 kuukauden kohdalla. Tai vähintään iso ja pitkäkestoisen retkahdus josta on vaikea päästä takaisin jaloilleen. Eli nyt ei olla siinä edes puolivälissä. Parin kuukauden ajan motivaatio riittää mainiosti vaikkei sen eteen tekisi mitään, kaikki tuntuu helpolta ja yksinkertaiselta ja sitä alkaa luulla että on jo voittanut itsensä. Eihei. Tällä kertaa en aio olla niin sinisilmäinen. Aion olla nöyrempi ja myös armollisempi pieniä sortumisia kohtaan. Nyt ollaan maratoonilla, ei pikamatkalla, pienet takapakit ja sortumiset kuuluvat asiaan, eikä niiden saa antaa lannistaa. Helppoa tämä on siihen asti kun se ei sitä enää ole. On helppo vastustaa hiilariruokia niin kauan kun niitä suuhunsa pane.
Tavoitteet viikolle 08 (kuudes viikko)
- Pidän ruokapäiväkirjaa
- Kuuntelen rentoutus- tms.äänitteen väh. viitenä päivänä
- Luen motivaatiokortit ja pidän hartaushetken väh. viitenä päivänä
- Treenaan kahvakuulalla väh. 15 min 2 kertaa, gymstickillä kerran
- Kävelen väh 30 min väh 5 päivänä
- Käytän MSM-jauhetta 2-3 tl päivässä
- Kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa väh viitenä päivänä
- Kirjoitan blogiin kerran
- Hiilarit alle 40 g/pv
- Painonpudotus väh 0,5 kg
- Päivitän tavoitteiden saavuttamisesta tänne ensi viikon tiistaina, otan ylös vartalon mitat sekä arvioin kirjallisesti tavoitteiden toteutumista kokonaisuudessaan.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
1.kuukauden tuloksia
Tänään keskiviikkona oli taas punnistuspäivä, painoa tippunut 1,3 kiloa! Jee, kannatti sinnikkäästi jatkaa karppilinjalla, vaikkei viime viikolla paino pudonnut grammaakaan.
Painoa on nyt pudonnut kuukaudessa aika tarkkaan tasan 3 kiloa. Se on ollut aiemminkin mulle hyvä vauhti. Tosin nyt kun lähtöpaino oli 129,8, luulisi että paino olisi voinut pudota varsinkin näin alussa huomattavasti rivakampaa tahtia. Painokäyräni voi tsekata karppaus.infon painokampanja-sivuilta
Viikon aikana lisäsin ohjelmaani kävelyn, välteltyäni pakkastekosyyn varjolla kaikkea liikuntaa kuukausitolkulla. Kävelin torstaita lukuunottamatta joka päivä 2-4 km. Ruokapäiväkirja jäi pitämättä melkein koko viikkona, työkiireisiin vedoten, vaikkei koskaan oikeasti ihan niin kiire voi olla.
Olen ollut kuukauden aikana todella paljon hyväntuulisempi aiempaan verrattuna. Sorruin viime lauantaina juomaan muutaman siiderin, minkä huomasi pahantuulisuutena parin päivän jälkeen juomisesta. Kuulemma välittäjäaineet aivoissa laskevat alkoholin nauttimisen seurauksena, mikä voi ilmeta masennuksena, ahdistuksena ja pahantuulisuutena. Itse olen tuolle erityisen herkkä, ja huomaan voivani pitkällä tähtäimellä paremmin raittiina. Puhumattakaan siitä, ettei siiderit kuulu ketodieetille eikä muutenkaan laihduttamiseen! Maksa ei voi polttaa rasvaa samaan aikaan alkoholin nauttimisen kanssa, itsehillintä pettää helpommin, krapulassa tulee mässättyä ja itsesyytökset saattavat johtaa lohdutuksen etsimiseen syöpöttelystä.
Mutta muuten siis on ollut positiivinen mieliala, olen ollut sisäisesti tyynempi, kärsivällisempi, huumorintajuisempi, työmoraali on ollut korkeammalla, nukun hyvin ja ulkoilu on alkanut maittamaan. Mieliteot ja makean himo ovat hellittäneet, vatsavaivoja EI OLE (!), teen paljon ruokaa itse, nautin ruoasta mutta tarvitsen sitä vain pari kolme kertaa päivässä, eli olen vapaa himoilusta ja ylensyönnistä, housut istuvat väljemmin ja itsetunto on parampi. Tämä on karppamisen ansiota, väittäisin. Toki aina kun saa hallinnantunnetta, tämä tällainen kaikenpuolinen myönteinen minäkuva kasvaa. Mutta vatsavaivojen poissaolo, hyvä unenlaatu ja vapaus syömishimoista on kyllä ainutlaatuisesti karppaamiseen liittyvää
Painoa on nyt pudonnut kuukaudessa aika tarkkaan tasan 3 kiloa. Se on ollut aiemminkin mulle hyvä vauhti. Tosin nyt kun lähtöpaino oli 129,8, luulisi että paino olisi voinut pudota varsinkin näin alussa huomattavasti rivakampaa tahtia. Painokäyräni voi tsekata karppaus.infon painokampanja-sivuilta
Viikon aikana lisäsin ohjelmaani kävelyn, välteltyäni pakkastekosyyn varjolla kaikkea liikuntaa kuukausitolkulla. Kävelin torstaita lukuunottamatta joka päivä 2-4 km. Ruokapäiväkirja jäi pitämättä melkein koko viikkona, työkiireisiin vedoten, vaikkei koskaan oikeasti ihan niin kiire voi olla.
Olen ollut kuukauden aikana todella paljon hyväntuulisempi aiempaan verrattuna. Sorruin viime lauantaina juomaan muutaman siiderin, minkä huomasi pahantuulisuutena parin päivän jälkeen juomisesta. Kuulemma välittäjäaineet aivoissa laskevat alkoholin nauttimisen seurauksena, mikä voi ilmeta masennuksena, ahdistuksena ja pahantuulisuutena. Itse olen tuolle erityisen herkkä, ja huomaan voivani pitkällä tähtäimellä paremmin raittiina. Puhumattakaan siitä, ettei siiderit kuulu ketodieetille eikä muutenkaan laihduttamiseen! Maksa ei voi polttaa rasvaa samaan aikaan alkoholin nauttimisen kanssa, itsehillintä pettää helpommin, krapulassa tulee mässättyä ja itsesyytökset saattavat johtaa lohdutuksen etsimiseen syöpöttelystä.
Mutta muuten siis on ollut positiivinen mieliala, olen ollut sisäisesti tyynempi, kärsivällisempi, huumorintajuisempi, työmoraali on ollut korkeammalla, nukun hyvin ja ulkoilu on alkanut maittamaan. Mieliteot ja makean himo ovat hellittäneet, vatsavaivoja EI OLE (!), teen paljon ruokaa itse, nautin ruoasta mutta tarvitsen sitä vain pari kolme kertaa päivässä, eli olen vapaa himoilusta ja ylensyönnistä, housut istuvat väljemmin ja itsetunto on parampi. Tämä on karppamisen ansiota, väittäisin. Toki aina kun saa hallinnantunnetta, tämä tällainen kaikenpuolinen myönteinen minäkuva kasvaa. Mutta vatsavaivojen poissaolo, hyvä unenlaatu ja vapaus syömishimoista on kyllä ainutlaatuisesti karppaamiseen liittyvää
Tavoitteeni päivittäisistä aina pitkään tähtäimeen
Tavoitteita on hyvä olla. Varsinkin päivätasolla, sillä päivä kerrallaan sitä edetään. Luin loistavan blogikirjoituksen Kukka Laaksolta, joka sai mut taas kerran pohtimaan tätä juttua (linkki kirjoitukseen)
Itse olen aina ollut helposti turhaantuva, intohimoinen mutta laiska, kaikkimullehetitännenyt-sukupolven kasvatti jolta on puuttunut nöyryyttä nähdä raa`an työnteon ja puurtamisen tärkeys ja hienous. En ole oikeutettu saamaan kaikkea kultalautasella, vaan hienoimmat asiat vaatii ainakin jonkin verran kärsimystä ja paljon odottelua. Vertauskuvia on monta. Lapsen saaminen on yksi niistä; kannat lasta eli odotat 9 kk, sitten kivulla synnytät lapsen. Adoptio se vasta pitkä ja kalli prosessi onkin. Pointtina se, ettei omaa lasta voi saada tosta vaan heti kun vauvakuume iskee. Opiskelu on prosessiesimerkeistä minulle selvin; menet kouluun, istut siellä, teet läksyt, luet tenttiin. Joka päivä, kunnes kuluu viikko ja kuukausi toisensa perään näin, kurssi kurssilta alkaa loppu häämöttää ja näin kuluu vuosi toisensa jälkeen, sitten sitä yhtenä päivänä isketään valmistujaisjuhlassa tutkintotodistus kouraan. Ei voi saada tutkintoa yhdessä rykäisyllä tosta noin, vaan täytyy herätä, mennä, istua, tuhertaa, kirjoittaa, tylsistyä, oivaltaa, istua, odottaa. Sitten on työ; palkan saa vain jos jaksaa töihin raahautua joka ikinen työpäivä ja tehdä tarvittavat asiat joka päivä. Vaikkei huvittaisi. Vaikka olisi kivempaakin tekemistä.
Nämä kaikki esimerkit lienevät meille tuttuja. Samaa voi soveltaa taatusti myös laihtumisen kunnon kohottamisen kanssa. Laihduttaminen vaatii tosi myös tavoitteita, mutta tosi asiassa työ tapahtuu päivä kerrallaan, valinta kerrallaan, ateria kerrallaan, treeni kerrallaan. Valitsenko tässä hetkessä niin, että se vie minut kohti tavoitteitani vai kauemmas niistä? Mitä useammin valitsen oikein, sitä rivakammin alkaa tulosta tulla, mitä useammin valitsen helpoimman reitin, sitä kauemmin saan odotella ja sitä todennäköisemmin turhaudun ja annan periksi. Minä olen tyyppiesimerkki helpoimman tien valitsijasta. Ja se tie ei ole kivoin, vaikka se onkin helpoin. En tiedä mikä minussa kasvoi vinoon. Vanhempani ovat kaikkea muuta, old schoolia, esimerkillisiä. Jonkin verran edistystä on tapahtunut, kuten työmoraalissa ja ihmissuhteeseen sitoutumisessa. Olen huomannut työnteon palkitsevuuden, sen itsekunnioituksen joka tulee kun pystyy elättämään itse itsensä, ja sen kuinka hillittömän paremmalta sohvalla makoilu ja rentoutuminen tuntuu kun on ensin henkisesti ja fyysisesti rasittanut ja haastanut itsensä. Aiemmin myös parisuhteista lähdin ensimmäinen kinan jälkeen dramaattisesti, parin kuukauden tapailun jälkeen. Nyt olen asunut avoliitossa vuoden, ja olemme kinastelleet useasti, ilman että teen siitä sen suurempaa numeroa ja ilman että mieleeni edes tulisi lähteä :) Opiskelujen kanssa edelleen kamppailen, mutta ainakin olen sinnikkäästi pysynyt samassa koulussa, samalla alalla, samalla paikkakunnalla myöhästymisestä huolimatta, neuvotellen opettajien kanssa ja anoen jatkoaikaa. Aiemmin se olisi ollut liian nöyryyttävää.
Prosessini laihtua ja muuttaa elämäntapani menevät siis paljon syvemmälle kuin vain hiilareihin ja annoskokoihin, minun prosessini on aikuistuminen, vastuunottaminen, odottaminen, kärsivällisyys, puurtaminen, sinnikkyys, rohkeus valita vaikempi tie.
Sitten pohdiskelusta konkreettisempiin tavoitteisiin, koska ilman konkretiaa ei ole kuin epämääräisiä haaveita. Unelmia on hyvä olla, visualisointi on tärkeää, mutta unelmien ylle on puettava työhaalarit, ja se tarkoittaa pieniä päivittäisiä konkreettisia tavoitteita.
Painonpudotuksessa minulla on tavoitteena laihtua lievän ylipainon ja normaalipainon rajamaille, eli jotain 67-75 kiloa vois olla sopiva. Lähtöpainoni on 129,8, eli pudotettavaa on 55-63 kiloa. Helvetin hurja määrä!!
Rasvaa voi sulaa kuulemani mukaan vain noin 100 g päivässä, mikä tarkoittaisi kolmen rasvakilon pudotusta kuukausitasolla. Täten tavoitteeni on laihtua 3 kiloa kuukaudessa.
Hiilareiden sopiva määrä näillä tiedoin olisi laihdutusvaiheessa n.15-40 g/pv, joista suurin osa kasviksista.
Voisin tässä kertoa päivittäisistä tavoitteistani joita kirjaan päiväkirjaani, ne ovat asioita joiden uskon auttavan minua pitkän tähtäimen laihduttamisessa. Tavoitteenani minulla on myös vähintään kerran viikossa pitää katsaus, jossa merkkaan menestykseni tavoitteiden saavuttamisessa. Pitkällä aikavälillä voi sitten nähdä mitkä asiat korreloivat painon kanssa eniten.
Päivittäisiä päiväkirjamerkintöjäni ovat:
Ruoka; aika / mitä syöty ja juotu / missä / oliko ylensyöntiä / Huomioita, esim. hiilareiden määrä, tunteet tms.
Tavoitteita jotka merkkaan tukkimiehen kirjanpidolla;
- rentoutus-/itsehypnoosi-/nlp-äänitteen kuunteleminen (aiheina laihduttaminen, itsetunto, tavoitteiden visualisointi jne.) Äänitteet olen lainannut kirjastosta ja saanut xtravaganza-ryhmästä (ei toiminut se ryhmä mun kohdalla ollenkaan, herrajestas mikä pelle meillä oli ohjaajana, ja se rasvaton karppaus hyi h**)
- hartaushetken pitäminen, OA-tyyliin. Mulla on OA-kirjallisuutta, kuten "Abstinence", "For today" ja "Voices of Recovery" sekä "12 askelta ja 12 perinnettä" luen niitä ja pohdiskelen lukemaani, rukoilen OA-rukouksia ja vapaamuotoisemmin myös, kuten "en itse pysty, jumala pystyy, annan jumalan auttaa". Tässä kohtaa kaikille jotka ei ole 12 askeleen ohjelmaan perehtyneitä tiedoksi, että ei siis tarvitse olla uskovainen rukoillakseen, vaan nuita voi ajatella enemmänkin meditaatiota, mietiskelynä ja oman yksilöllisen hengellisyyden harjoittamisena, mitä se sitten itse kullekin onkaan.
- luen motivaatio/affirmaatiokortteja, jotka olen itse tehnyt ja joita säilytän pienessä kangaspussukassa. Sitä voi kuljettaa myös mukanaan kaikkialle ja lukea useasti päivässä, itse koen paremmaksi lukea kerran päivässä, mutta ajatuksella. Samalla kun luen, yritän visualisoida. Eli olen kirjoittanut syitä laihtua, syitä harrastaa liikuntaa, syitä muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi, vaihtoehtoista tekemistä syöpöttelylle. Sitten on kortit joissa on iskulauseita, motivoivia ajatelmia ja affirmaatioita tyyliin "intohimo syömiseen intohimoksi elämään" ja "ruoka ei auta muuhun kuin nälkään".
- liikuntasuoritukset, tavoitteena käyttää portaita hissin sijaan, jumpata vähintään 10 min ja kävellä vähintään 2 km ellei taivaalta sada kissoja. Liikuntapäiväkirjaa on hyvä pitää myös kiloklubissa, joka laskee kulutetut kalorit ja kannustaa tiettyyn liikuntamäärään -ja laatuun viikossa.
- kiitollisuuspäiväkirja; merkkaan kiitollisuutta herättäneet asiat, iloa ja toivoa herättäneet asiat, myönteiset ja tavoitteiden toteutumiseen tähtäävät asiat. Pienetkin.
- kasvisten määrä, vedän viivan aina 100g kasviksia kohti, tavoitteena väh.400g
- pyrin myös (muutaman) kerran viikossa kirjoittamaan blogia, tekemään psykologisia harjoituksia, treenaamaan hieman raskaammin, olemaan yhteydessä läheisiini ja käymään OA-kokouksessa.
Itse olen aina ollut helposti turhaantuva, intohimoinen mutta laiska, kaikkimullehetitännenyt-sukupolven kasvatti jolta on puuttunut nöyryyttä nähdä raa`an työnteon ja puurtamisen tärkeys ja hienous. En ole oikeutettu saamaan kaikkea kultalautasella, vaan hienoimmat asiat vaatii ainakin jonkin verran kärsimystä ja paljon odottelua. Vertauskuvia on monta. Lapsen saaminen on yksi niistä; kannat lasta eli odotat 9 kk, sitten kivulla synnytät lapsen. Adoptio se vasta pitkä ja kalli prosessi onkin. Pointtina se, ettei omaa lasta voi saada tosta vaan heti kun vauvakuume iskee. Opiskelu on prosessiesimerkeistä minulle selvin; menet kouluun, istut siellä, teet läksyt, luet tenttiin. Joka päivä, kunnes kuluu viikko ja kuukausi toisensa perään näin, kurssi kurssilta alkaa loppu häämöttää ja näin kuluu vuosi toisensa jälkeen, sitten sitä yhtenä päivänä isketään valmistujaisjuhlassa tutkintotodistus kouraan. Ei voi saada tutkintoa yhdessä rykäisyllä tosta noin, vaan täytyy herätä, mennä, istua, tuhertaa, kirjoittaa, tylsistyä, oivaltaa, istua, odottaa. Sitten on työ; palkan saa vain jos jaksaa töihin raahautua joka ikinen työpäivä ja tehdä tarvittavat asiat joka päivä. Vaikkei huvittaisi. Vaikka olisi kivempaakin tekemistä.
Nämä kaikki esimerkit lienevät meille tuttuja. Samaa voi soveltaa taatusti myös laihtumisen kunnon kohottamisen kanssa. Laihduttaminen vaatii tosi myös tavoitteita, mutta tosi asiassa työ tapahtuu päivä kerrallaan, valinta kerrallaan, ateria kerrallaan, treeni kerrallaan. Valitsenko tässä hetkessä niin, että se vie minut kohti tavoitteitani vai kauemmas niistä? Mitä useammin valitsen oikein, sitä rivakammin alkaa tulosta tulla, mitä useammin valitsen helpoimman reitin, sitä kauemmin saan odotella ja sitä todennäköisemmin turhaudun ja annan periksi. Minä olen tyyppiesimerkki helpoimman tien valitsijasta. Ja se tie ei ole kivoin, vaikka se onkin helpoin. En tiedä mikä minussa kasvoi vinoon. Vanhempani ovat kaikkea muuta, old schoolia, esimerkillisiä. Jonkin verran edistystä on tapahtunut, kuten työmoraalissa ja ihmissuhteeseen sitoutumisessa. Olen huomannut työnteon palkitsevuuden, sen itsekunnioituksen joka tulee kun pystyy elättämään itse itsensä, ja sen kuinka hillittömän paremmalta sohvalla makoilu ja rentoutuminen tuntuu kun on ensin henkisesti ja fyysisesti rasittanut ja haastanut itsensä. Aiemmin myös parisuhteista lähdin ensimmäinen kinan jälkeen dramaattisesti, parin kuukauden tapailun jälkeen. Nyt olen asunut avoliitossa vuoden, ja olemme kinastelleet useasti, ilman että teen siitä sen suurempaa numeroa ja ilman että mieleeni edes tulisi lähteä :) Opiskelujen kanssa edelleen kamppailen, mutta ainakin olen sinnikkäästi pysynyt samassa koulussa, samalla alalla, samalla paikkakunnalla myöhästymisestä huolimatta, neuvotellen opettajien kanssa ja anoen jatkoaikaa. Aiemmin se olisi ollut liian nöyryyttävää.
Prosessini laihtua ja muuttaa elämäntapani menevät siis paljon syvemmälle kuin vain hiilareihin ja annoskokoihin, minun prosessini on aikuistuminen, vastuunottaminen, odottaminen, kärsivällisyys, puurtaminen, sinnikkyys, rohkeus valita vaikempi tie.
Sitten pohdiskelusta konkreettisempiin tavoitteisiin, koska ilman konkretiaa ei ole kuin epämääräisiä haaveita. Unelmia on hyvä olla, visualisointi on tärkeää, mutta unelmien ylle on puettava työhaalarit, ja se tarkoittaa pieniä päivittäisiä konkreettisia tavoitteita.
Painonpudotuksessa minulla on tavoitteena laihtua lievän ylipainon ja normaalipainon rajamaille, eli jotain 67-75 kiloa vois olla sopiva. Lähtöpainoni on 129,8, eli pudotettavaa on 55-63 kiloa. Helvetin hurja määrä!!
Rasvaa voi sulaa kuulemani mukaan vain noin 100 g päivässä, mikä tarkoittaisi kolmen rasvakilon pudotusta kuukausitasolla. Täten tavoitteeni on laihtua 3 kiloa kuukaudessa.
Hiilareiden sopiva määrä näillä tiedoin olisi laihdutusvaiheessa n.15-40 g/pv, joista suurin osa kasviksista.
Voisin tässä kertoa päivittäisistä tavoitteistani joita kirjaan päiväkirjaani, ne ovat asioita joiden uskon auttavan minua pitkän tähtäimen laihduttamisessa. Tavoitteenani minulla on myös vähintään kerran viikossa pitää katsaus, jossa merkkaan menestykseni tavoitteiden saavuttamisessa. Pitkällä aikavälillä voi sitten nähdä mitkä asiat korreloivat painon kanssa eniten.
Päivittäisiä päiväkirjamerkintöjäni ovat:
Ruoka; aika / mitä syöty ja juotu / missä / oliko ylensyöntiä / Huomioita, esim. hiilareiden määrä, tunteet tms.
Tavoitteita jotka merkkaan tukkimiehen kirjanpidolla;
- rentoutus-/itsehypnoosi-/nlp-äänitteen kuunteleminen (aiheina laihduttaminen, itsetunto, tavoitteiden visualisointi jne.) Äänitteet olen lainannut kirjastosta ja saanut xtravaganza-ryhmästä (ei toiminut se ryhmä mun kohdalla ollenkaan, herrajestas mikä pelle meillä oli ohjaajana, ja se rasvaton karppaus hyi h**)
- hartaushetken pitäminen, OA-tyyliin. Mulla on OA-kirjallisuutta, kuten "Abstinence", "For today" ja "Voices of Recovery" sekä "12 askelta ja 12 perinnettä" luen niitä ja pohdiskelen lukemaani, rukoilen OA-rukouksia ja vapaamuotoisemmin myös, kuten "en itse pysty, jumala pystyy, annan jumalan auttaa". Tässä kohtaa kaikille jotka ei ole 12 askeleen ohjelmaan perehtyneitä tiedoksi, että ei siis tarvitse olla uskovainen rukoillakseen, vaan nuita voi ajatella enemmänkin meditaatiota, mietiskelynä ja oman yksilöllisen hengellisyyden harjoittamisena, mitä se sitten itse kullekin onkaan.
- luen motivaatio/affirmaatiokortteja, jotka olen itse tehnyt ja joita säilytän pienessä kangaspussukassa. Sitä voi kuljettaa myös mukanaan kaikkialle ja lukea useasti päivässä, itse koen paremmaksi lukea kerran päivässä, mutta ajatuksella. Samalla kun luen, yritän visualisoida. Eli olen kirjoittanut syitä laihtua, syitä harrastaa liikuntaa, syitä muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi, vaihtoehtoista tekemistä syöpöttelylle. Sitten on kortit joissa on iskulauseita, motivoivia ajatelmia ja affirmaatioita tyyliin "intohimo syömiseen intohimoksi elämään" ja "ruoka ei auta muuhun kuin nälkään".
- liikuntasuoritukset, tavoitteena käyttää portaita hissin sijaan, jumpata vähintään 10 min ja kävellä vähintään 2 km ellei taivaalta sada kissoja. Liikuntapäiväkirjaa on hyvä pitää myös kiloklubissa, joka laskee kulutetut kalorit ja kannustaa tiettyyn liikuntamäärään -ja laatuun viikossa.
- kiitollisuuspäiväkirja; merkkaan kiitollisuutta herättäneet asiat, iloa ja toivoa herättäneet asiat, myönteiset ja tavoitteiden toteutumiseen tähtäävät asiat. Pienetkin.
- kasvisten määrä, vedän viivan aina 100g kasviksia kohti, tavoitteena väh.400g
- pyrin myös (muutaman) kerran viikossa kirjoittamaan blogia, tekemään psykologisia harjoituksia, treenaamaan hieman raskaammin, olemaan yhteydessä läheisiini ja käymään OA-kokouksessa.
tiistai 8. helmikuuta 2011
Viikkopunnitus
Paino ei ollut suureksi yllätyksekseni tippunut yhtään viikossa, vaikka laskin hiilareita, punnitsin ja mittailin ruokia. Hiilarit olivat koko viikon n.20-30g, yhtenä päivänä 40g. Kyllä itku tirahti aamun punnituksessa. Lauantaina kävin vaa`alla ja se näytti 127,1, tänään keskiviikkona 3 päivää myöhemmin 127,7. Yli puoli kiloa lisää, vaikken koe tehneeni mitään väärin. Siksi tulos tuntuu painonnousulta, vaikka viime keskiviikosta ei painoa lisää ole tullutkaan. Vyötärön ympäryskin on pysynyt samana viimeiset kaksi viikkoa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi paino ei ole alkanut jo laskea vauhdilla, tästä lähtökohdasta, melkein 130 kiloisena, painon pitäisi tippua aluksi ihan reippaasti, itsellään lähes. Olen nyt raittiinakin jo kuudetta viikkoa, light-limsojen ja makeutusaineiden kulutus on vähentynyt radikaalisti, jopa maidon ja jugurtin olen jättänyt lähes tyystin. En ole mässäillyt rasvalla, vaan käyttänyt sitä sen verran mitä ruoanlaitto vaatii.
Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää! Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää!
Painokampanja
Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää! Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää!
Painokampanja
tiistai 1. helmikuuta 2011
Ketoosiin!
http://karppaus.info/kilot/jasen.php?id=19890 (Linkki painokampanjan sivuille)
Tänään alkaa kolmas viikko karppausta! Paino on pudonnut kahdessa viikossa 2,1 kg, mikä on mielestäni mun kokoiselle hirveän vähän tässä ajassa, kun ylimääräisiä nesteitäkin pitäisi olla enemmän kertyneenä kehossa. Siispä ajattelin josko pistäisin vähän vauhtia rasvanpolttoon ketoosilla. Olen oikeastaan vain kerran ollut ketoosidieetillä, muulloin karppaamiseni on ollut aika "sinne päin"-touhua, eli en ole punninnut ja mitannut ruokia enkä välttämättä pitänyt ruokapäiväkirjaa jossa pitäisin kirjaa hiilareista. Karppaamisessani onkin ollut yleensä juuri se toiveena, ettei tällä ruokavaliolla tarvitsisi laskea mitään! Kun on ollut niin kyllästynyt kaloriorjuuteen, makroravinteiden kyttäämiseen, liikuntamääriin, vaakaan ja mittanauhaan...Mutta koska painoindeksini oli kolmisen viikkoa sitten 44,1 ja tällä hetkellä 43,7 (tarkoittaa: sairaalloisen lihava, morbidly obese), ei minulla oikein ole varaa löysäilyyn. Olen jo pitänyt ruokapäiväkirjaa "Overcoming binge eating"-kirjan mallin mukaan, mutta en ole laskenut hiilareita. Nyt siis tarkoituksena mitata ja punnita ruoka, jatkaa päiväkirjan pitämista ja laskea hiilarit alle 30 grammaan päivässä. Sillä pitäisi päästä ketoosiin. Atkinsin aloitusvaiheessa mennään 20 grammalla, mutta se on varman päälle-luku, suuremmallakin määrällä pitäisi päästä ketoosiin.
Karppaus.infon painokampanja on tänä keväänä nimeltään Voilla voittoon! Olen sinne syöttänyt viikkopunnituksen ja tavoitteenani on saada painoindeksi hyvän matkaa alle 40 kesään mennessä. Alussa linkki sivuilleni sinne.
Liikunta ei oikein ole alkanut vielä maistua. Kahvakuulat makaavat toimettomina olohuoneen nurkassa, kävelysauvat ovenpielessä eivät ole vielä käyneet ulkoilmaa haistelemassa, salikassi on maannut eteisen hyllyllä kuukausia paikallaan, jumppa dvd:t keräävät pölyä kirjahyllyssä. Odotan sitä maagista energianpuuskaa joka saisi mut riekkumaan hikisenä päivästä toiseen verkkarit jalassa. Mutta ei toistaiseksi vielä ole tullut sitä päivää. Onneksi ketoosin nojalla saan hyvällä omallatunnolla olla alkamatta mitään kuntokuuria vieläkään. Mutta aloitetaan hitaasti, pistetään edes nokka ulos joka päivä, noustaan portaat hissin sijaan...plääh. Talossamme oli hissiremontti kaksi kuukautta, ja silloin nousin portaat kun oli pakko, ei ollut vaihtoehtoa, sen jälkeen ei portaat paljon ole ulisseet mun kenkien alla.
Tänään alkaa kolmas viikko karppausta! Paino on pudonnut kahdessa viikossa 2,1 kg, mikä on mielestäni mun kokoiselle hirveän vähän tässä ajassa, kun ylimääräisiä nesteitäkin pitäisi olla enemmän kertyneenä kehossa. Siispä ajattelin josko pistäisin vähän vauhtia rasvanpolttoon ketoosilla. Olen oikeastaan vain kerran ollut ketoosidieetillä, muulloin karppaamiseni on ollut aika "sinne päin"-touhua, eli en ole punninnut ja mitannut ruokia enkä välttämättä pitänyt ruokapäiväkirjaa jossa pitäisin kirjaa hiilareista. Karppaamisessani onkin ollut yleensä juuri se toiveena, ettei tällä ruokavaliolla tarvitsisi laskea mitään! Kun on ollut niin kyllästynyt kaloriorjuuteen, makroravinteiden kyttäämiseen, liikuntamääriin, vaakaan ja mittanauhaan...Mutta koska painoindeksini oli kolmisen viikkoa sitten 44,1 ja tällä hetkellä 43,7 (tarkoittaa: sairaalloisen lihava, morbidly obese), ei minulla oikein ole varaa löysäilyyn. Olen jo pitänyt ruokapäiväkirjaa "Overcoming binge eating"-kirjan mallin mukaan, mutta en ole laskenut hiilareita. Nyt siis tarkoituksena mitata ja punnita ruoka, jatkaa päiväkirjan pitämista ja laskea hiilarit alle 30 grammaan päivässä. Sillä pitäisi päästä ketoosiin. Atkinsin aloitusvaiheessa mennään 20 grammalla, mutta se on varman päälle-luku, suuremmallakin määrällä pitäisi päästä ketoosiin.
Karppaus.infon painokampanja on tänä keväänä nimeltään Voilla voittoon! Olen sinne syöttänyt viikkopunnituksen ja tavoitteenani on saada painoindeksi hyvän matkaa alle 40 kesään mennessä. Alussa linkki sivuilleni sinne.
Liikunta ei oikein ole alkanut vielä maistua. Kahvakuulat makaavat toimettomina olohuoneen nurkassa, kävelysauvat ovenpielessä eivät ole vielä käyneet ulkoilmaa haistelemassa, salikassi on maannut eteisen hyllyllä kuukausia paikallaan, jumppa dvd:t keräävät pölyä kirjahyllyssä. Odotan sitä maagista energianpuuskaa joka saisi mut riekkumaan hikisenä päivästä toiseen verkkarit jalassa. Mutta ei toistaiseksi vielä ole tullut sitä päivää. Onneksi ketoosin nojalla saan hyvällä omallatunnolla olla alkamatta mitään kuntokuuria vieläkään. Mutta aloitetaan hitaasti, pistetään edes nokka ulos joka päivä, noustaan portaat hissin sijaan...plääh. Talossamme oli hissiremontti kaksi kuukautta, ja silloin nousin portaat kun oli pakko, ei ollut vaihtoehtoa, sen jälkeen ei portaat paljon ole ulisseet mun kenkien alla.
Uusi vuosi, uusi elämä, uudistettu blogi
Tunnustan, olen paatunut syöppö ja ikuinen jojo-laihduttaja. Olen vannonut lukemattomia kertoja että nyt se kierre loppuu ja nyt laihdutan viimeistä kertaa. Siksi en aio aloittaa tätä vuotta lesoillen blogissani miten kaikki on tällä kertaa erilaista. Elämä on matka, ja sitä on etenkin myös elämäntapojen muutos. Sillä perimmäinen tarkoitukseni ei ole laihtua x kiloa tai kaventua x senttejä ja näyttää x laiselta. Se oli tavoitteeni ikävuosista 11-25. Laihtua jotenkin maagisesti voidakseni jatkaa elämääni entiseen tapaan, tai oikeastaan mielellään muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi. Vuosien varrella on nähty isoja pudotuksia, mutta kaikkien toivoa tihkuvien laihisten jälkeen tuloksena tällä hetkellä ylipainoa puolensataa kiloa ja enemmänkin. Olen koittanut myös terapioita, ruokapäiväkirjaa, tietoista syömistä, 12 askeleen ohjelmaa, suggestiota ja hypnoosia, pillereitä, voiteita ja muuta hömppää, vertaistukiryhmää, nettisivuja, blogeja, intuitiivista syömistä, superfoodeja, vegetarismia, veganismia, elävää ravintoa, atkinsia, kaalisoppaa, kuntosalia ja jumppaa, kotikuntolaitteita, pussikeittoja ja pirtelöitä, ateriankorvauspatukoita, lisäravinteita, personal traineria, joogaa, rentoutuskasetteja, kymmeniä ja taas kymmeniä eri laihdutusoppaita, affirmaatioita, rukoilua, nlp:tä, hiivasyndroomadieettiä, turvesaunaa, kylmäkääreitä, mehupaastoja viikkojen ajan, kolmituntisia aamulenkkejä...ja varmaan vielä paljon muita konsteja ja keinoja joita en nyt heti muista.
En saa mieleeni mitään erityistä kauheaa traumaa lapsuudesta joka pakottaisi minut syömään liikaa. Olen tunnesyöppö, sen tiedän ja tunnustan ja se on itsestäänselvää myös jokaiselle joka minut näkee. Laihduttaminen ja etenkin painonhallinta näyttäisi kuitenkin olevan käsittämättömän monimutkainen vyyhti erilaisia tekijöitä, ja siihen paneutumiseen tulee menemään aikaa ja se tulee viemään kaiken energiani. Mutta pidän edelleen tätä asiaa tärkeänä, monestakin syystä. Ulkonäkö on yksi syy, sitä suurempi huolenaiheeni tällä hetkellä terveys ja perhesuunnittelu, ja ennenkaikkea itseni haastaminen elämään parasta elämääni. Ja sitä parasta en tosiaan koe voivani elää tällä tavalla, tällä mielellä ja tällä painolastilla.
En saa mieleeni mitään erityistä kauheaa traumaa lapsuudesta joka pakottaisi minut syömään liikaa. Olen tunnesyöppö, sen tiedän ja tunnustan ja se on itsestäänselvää myös jokaiselle joka minut näkee. Laihduttaminen ja etenkin painonhallinta näyttäisi kuitenkin olevan käsittämättömän monimutkainen vyyhti erilaisia tekijöitä, ja siihen paneutumiseen tulee menemään aikaa ja se tulee viemään kaiken energiani. Mutta pidän edelleen tätä asiaa tärkeänä, monestakin syystä. Ulkonäkö on yksi syy, sitä suurempi huolenaiheeni tällä hetkellä terveys ja perhesuunnittelu, ja ennenkaikkea itseni haastaminen elämään parasta elämääni. Ja sitä parasta en tosiaan koe voivani elää tällä tavalla, tällä mielellä ja tällä painolastilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)