Syitä elämäntaparemonttiini

Hyviä syitä muuttaa elämäntapani ja laihduttaa Vol. 1

- En automaattisesti ajattelisi naurua takaani kuullessani, että muut pilkkaavat minua

- Ei tarvitse hävetä ruokaostoksilla, ei tarvitse pelätä törmäävänsä tuttuihin joiden kuvittelen katsovan ruokakorini sisältöä tai murehtia, mitä kassa minusta ajattelee

- Minulla riittäisi voimia jakaa muillekin. Eli kaikki energiani ei menisi vain itsesääliin ja hengissäpysymiseen. Voisin jopa olla kiinnostunut muista!

- Olisin hyväntuulisempi ja mieliala pysyisi tasaisempana

- Jaksaisin paremmin töissä, niin fyysisesti kuin henkisestikin

- Nauttisin enemmän liikunnasta! Voisin kunnon kohetessa alkaa kokeilla ja harrastaa uusiakin juttuja ja elvyttää vanhoja; tanssi, juoksu, uinti, jumpat, melonta, vaellus....

- Tuntisin oloni kotoisaksi omassa kehossani. En arkailisi ja olisi niin epävarma vaatetuksen ja alastomuuden suhteen (pukukopit!)

- En pelkäisi nähdyksi tulemista

- Olisin itsevarmempi, rohkeampi, ulospäinsuuntautuvampi

- Minulla olisi parempi omanarvontunto

- Jaksaisin opiskella tehokkaammin ja iloita haasteista ja saavutuksista

- Voisin edetä uralla

- Voisin tavata uusia ihmisiä, ystäviä ja ennenkaikkea rakkauden

- Olisin rohkeampi rakkaudessa

- Voisin tuntea veren ja elämänvoiman virtaavan sisälläni

- Voisin löytää uusia intohimoja

- Säästäisin rahaa ja lähtisin matkustamaan

- Voisin olla ylpeä itsestäni, siitä kuka olen ja mitä olen saavuttanut

- Voisin olla innoituksena ja tukena muille samojen asioiden kanssa kamppaileville

- Oppisin uutta

- En erottuisi joukosta negatiivisessa mielessä

- Jatkuva häpeä, syyllisyys, katkeruus ja itsesääli putoaisi harteiltani

- Voisin tanssia parin kanssa, mekossa ja korkokengissä

- Voisin lähteä perheeni tai ystävieni mukaan rannalle, uimahalliin tai kylpylään, voisin osallistua, olla kuin normaalit ihmiset

- Antaisin itselleni mahdollisuuden rakastua, perustaa oman perheen

- Minun ei enää tarvitsisi piilotella

- Ei tarvitsisi olla jatkuvalla puolustuskannalla puolinäkymättömiä vihollisia kohtaan

- Voisin olla iloisempi ja suoda iloa muillekin

- Läheisteni ei tarvitsisi hävetä minua

- En olisi enää jatkuva pettymys itselleni ja muille

- Olisin mukavampaa seuraa

- Arkiset toimet kuten kävely, pukeminen, portaiden nousu, työ, siivoaminen, lastenhoito ja leikkiminen, syöminen, shoppailu, ihmisiin törmääminen, ahtaissa paikoissa suunnistaminen jne. keventyisivät eikä niistä tarvitsisi enää stressata ja väsyä

Vaivoja

Itselläni on ollut uutena riesana nivelvaivoja ehkä n. viimeisen puolen vuoden aikana. Painosta huolimatta polvetkaan ei ennen ole juuri oireilleet, alaselkä sen sijaan on saanut tuta röllöjen mahdin. Kun herään, tuntuu kuin olisi hakattu. Alakertaan portaita laskeutuminen on kirjaimellisesti könyämistä; joka askel tekee kipeää. Selkään sattuu, lonkkiin sattuu, polviin sattuu, jopa sormien nivelet on kipeät ja arat. Kyykystä tai lattialta istualtaan nousu ei olekaan enää yksinkertaista. Selkäkrampin takia olen joutunut kerran ottamaan saikkua töistä. Huomaan välillä liikkuvani samalla tavalla kuin tuntemani 70-80 vuotiaat. Kunto on niin huono, että pieninkin rasitus hengästyttää ja saa hien pintaan. Vatsavaivat ei ole niin pahat kuin ennen. Satunnaisesti vatsaa turvottaa, nipistelee ja on refluksin oireita. Mutta ennen saatoin herätä yöllä kauheisiin vatsakipuihin, kuin olisi lyöty ilmat pihalle, kieriskelin tuskissani! Oli närästystä, todella kivuliaat ilmavaivat ja kuukautiskivut. Oikein tunsi miten vatsassa kuplii ja käy, joskus kuvotti niin että piti oksentaa. Kyllä noiden oireiden kanssa elämään pystyi eikä useimpina päivinä ollut kovin vakavia oireita. Mutta jotenkin tuntui, että tämä on tarpeetonta. Olin viime vuosina ollut niin väsynyt, että minun oli yksinkertaisesti pakko nukkua joka iltapäivä parisen tuntia. Väsymys alkoi viimeistään kolmen aikaan, joskus menin nukkumaan yhdeltä, joskus vasta kuudelta illalla. Tämähän ei unirytmiin vaikuttanut positiivisesti, vaan olin aina pökertyneen väsynyt. Todella otti päähän se, etten voinut lukea kirjoja. Miksi? Siksi että alkoi nukuttaa niin vietävästi. Kun avasin kirjan, seuraavaksi hamusin jo torkkupeittoa. Koulussa istuminen ja keskittyminen oli kirjaimellisesti yhtä tuskaa, olin jatkuvasti nukahtaa istuaaltani. Mikään määrä kahvia tai energiajuomia ei auttanut; päinvastoin. Lisäksi olen ollut masentunut 16-vuotiaasta saakka. Tähän olennaisesti liittyy huono itsetunto ja kehno minä-ja kehonkuva. Sitten on kilpirauhasen lievä vajaatoiminta, pari vuotta sitten puhjennut raju siitepölyallergia, hiusten ohentuminen, ihossa couperoottisuus sekä samanaikaisesti paikalliset atooppisen kuivat kohdat ja öljyinen iho epäpuhtauksineen. Jaan näitä siksi, että toivon voivani elämänmuutosten avulla tulevaisuudessa nähdä näiden vaivojen helpottavan.

Muuten; kun vähensin kahvin juontia viime keväänä, en ole enää tarvinnut päiväunia. Kun sorruin taas kahviin pari viikkoa sitten, otin ensimmäiset päiväunet pitkään aikaan...Something fishy here..Kahvi on aikamoista myrkkyä. Ainakin kun juo sitä perussuomalaista perisuomalaisesti kannullisen pari päivässä, hermesetaksen kera.