Tavoitteita on hyvä olla. Varsinkin päivätasolla, sillä päivä kerrallaan sitä edetään. Luin loistavan blogikirjoituksen Kukka Laaksolta, joka sai mut taas kerran pohtimaan tätä juttua (linkki kirjoitukseen)
Itse olen aina ollut helposti turhaantuva, intohimoinen mutta laiska, kaikkimullehetitännenyt-sukupolven kasvatti jolta on puuttunut nöyryyttä nähdä raa`an työnteon ja puurtamisen tärkeys ja hienous. En ole oikeutettu saamaan kaikkea kultalautasella, vaan hienoimmat asiat vaatii ainakin jonkin verran kärsimystä ja paljon odottelua. Vertauskuvia on monta. Lapsen saaminen on yksi niistä; kannat lasta eli odotat 9 kk, sitten kivulla synnytät lapsen. Adoptio se vasta pitkä ja kalli prosessi onkin. Pointtina se, ettei omaa lasta voi saada tosta vaan heti kun vauvakuume iskee. Opiskelu on prosessiesimerkeistä minulle selvin; menet kouluun, istut siellä, teet läksyt, luet tenttiin. Joka päivä, kunnes kuluu viikko ja kuukausi toisensa perään näin, kurssi kurssilta alkaa loppu häämöttää ja näin kuluu vuosi toisensa jälkeen, sitten sitä yhtenä päivänä isketään valmistujaisjuhlassa tutkintotodistus kouraan. Ei voi saada tutkintoa yhdessä rykäisyllä tosta noin, vaan täytyy herätä, mennä, istua, tuhertaa, kirjoittaa, tylsistyä, oivaltaa, istua, odottaa. Sitten on työ; palkan saa vain jos jaksaa töihin raahautua joka ikinen työpäivä ja tehdä tarvittavat asiat joka päivä. Vaikkei huvittaisi. Vaikka olisi kivempaakin tekemistä.
Nämä kaikki esimerkit lienevät meille tuttuja. Samaa voi soveltaa taatusti myös laihtumisen kunnon kohottamisen kanssa. Laihduttaminen vaatii tosi myös tavoitteita, mutta tosi asiassa työ tapahtuu päivä kerrallaan, valinta kerrallaan, ateria kerrallaan, treeni kerrallaan. Valitsenko tässä hetkessä niin, että se vie minut kohti tavoitteitani vai kauemmas niistä? Mitä useammin valitsen oikein, sitä rivakammin alkaa tulosta tulla, mitä useammin valitsen helpoimman reitin, sitä kauemmin saan odotella ja sitä todennäköisemmin turhaudun ja annan periksi. Minä olen tyyppiesimerkki helpoimman tien valitsijasta. Ja se tie ei ole kivoin, vaikka se onkin helpoin. En tiedä mikä minussa kasvoi vinoon. Vanhempani ovat kaikkea muuta, old schoolia, esimerkillisiä. Jonkin verran edistystä on tapahtunut, kuten työmoraalissa ja ihmissuhteeseen sitoutumisessa. Olen huomannut työnteon palkitsevuuden, sen itsekunnioituksen joka tulee kun pystyy elättämään itse itsensä, ja sen kuinka hillittömän paremmalta sohvalla makoilu ja rentoutuminen tuntuu kun on ensin henkisesti ja fyysisesti rasittanut ja haastanut itsensä. Aiemmin myös parisuhteista lähdin ensimmäinen kinan jälkeen dramaattisesti, parin kuukauden tapailun jälkeen. Nyt olen asunut avoliitossa vuoden, ja olemme kinastelleet useasti, ilman että teen siitä sen suurempaa numeroa ja ilman että mieleeni edes tulisi lähteä :) Opiskelujen kanssa edelleen kamppailen, mutta ainakin olen sinnikkäästi pysynyt samassa koulussa, samalla alalla, samalla paikkakunnalla myöhästymisestä huolimatta, neuvotellen opettajien kanssa ja anoen jatkoaikaa. Aiemmin se olisi ollut liian nöyryyttävää.
Prosessini laihtua ja muuttaa elämäntapani menevät siis paljon syvemmälle kuin vain hiilareihin ja annoskokoihin, minun prosessini on aikuistuminen, vastuunottaminen, odottaminen, kärsivällisyys, puurtaminen, sinnikkyys, rohkeus valita vaikempi tie.
Sitten pohdiskelusta konkreettisempiin tavoitteisiin, koska ilman konkretiaa ei ole kuin epämääräisiä haaveita. Unelmia on hyvä olla, visualisointi on tärkeää, mutta unelmien ylle on puettava työhaalarit, ja se tarkoittaa pieniä päivittäisiä konkreettisia tavoitteita.
Painonpudotuksessa minulla on tavoitteena laihtua lievän ylipainon ja normaalipainon rajamaille, eli jotain 67-75 kiloa vois olla sopiva. Lähtöpainoni on 129,8, eli pudotettavaa on 55-63 kiloa. Helvetin hurja määrä!!
Rasvaa voi sulaa kuulemani mukaan vain noin 100 g päivässä, mikä tarkoittaisi kolmen rasvakilon pudotusta kuukausitasolla. Täten tavoitteeni on laihtua 3 kiloa kuukaudessa.
Hiilareiden sopiva määrä näillä tiedoin olisi laihdutusvaiheessa n.15-40 g/pv, joista suurin osa kasviksista.
Voisin tässä kertoa päivittäisistä tavoitteistani joita kirjaan päiväkirjaani, ne ovat asioita joiden uskon auttavan minua pitkän tähtäimen laihduttamisessa. Tavoitteenani minulla on myös vähintään kerran viikossa pitää katsaus, jossa merkkaan menestykseni tavoitteiden saavuttamisessa. Pitkällä aikavälillä voi sitten nähdä mitkä asiat korreloivat painon kanssa eniten.
Päivittäisiä päiväkirjamerkintöjäni ovat:
Ruoka; aika / mitä syöty ja juotu / missä / oliko ylensyöntiä / Huomioita, esim. hiilareiden määrä, tunteet tms.
Tavoitteita jotka merkkaan tukkimiehen kirjanpidolla;
- rentoutus-/itsehypnoosi-/nlp-äänitteen kuunteleminen (aiheina laihduttaminen, itsetunto, tavoitteiden visualisointi jne.) Äänitteet olen lainannut kirjastosta ja saanut xtravaganza-ryhmästä (ei toiminut se ryhmä mun kohdalla ollenkaan, herrajestas mikä pelle meillä oli ohjaajana, ja se rasvaton karppaus hyi h**)
- hartaushetken pitäminen, OA-tyyliin. Mulla on OA-kirjallisuutta, kuten "Abstinence", "For today" ja "Voices of Recovery" sekä "12 askelta ja 12 perinnettä" luen niitä ja pohdiskelen lukemaani, rukoilen OA-rukouksia ja vapaamuotoisemmin myös, kuten "en itse pysty, jumala pystyy, annan jumalan auttaa". Tässä kohtaa kaikille jotka ei ole 12 askeleen ohjelmaan perehtyneitä tiedoksi, että ei siis tarvitse olla uskovainen rukoillakseen, vaan nuita voi ajatella enemmänkin meditaatiota, mietiskelynä ja oman yksilöllisen hengellisyyden harjoittamisena, mitä se sitten itse kullekin onkaan.
- luen motivaatio/affirmaatiokortteja, jotka olen itse tehnyt ja joita säilytän pienessä kangaspussukassa. Sitä voi kuljettaa myös mukanaan kaikkialle ja lukea useasti päivässä, itse koen paremmaksi lukea kerran päivässä, mutta ajatuksella. Samalla kun luen, yritän visualisoida. Eli olen kirjoittanut syitä laihtua, syitä harrastaa liikuntaa, syitä muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi, vaihtoehtoista tekemistä syöpöttelylle. Sitten on kortit joissa on iskulauseita, motivoivia ajatelmia ja affirmaatioita tyyliin "intohimo syömiseen intohimoksi elämään" ja "ruoka ei auta muuhun kuin nälkään".
- liikuntasuoritukset, tavoitteena käyttää portaita hissin sijaan, jumpata vähintään 10 min ja kävellä vähintään 2 km ellei taivaalta sada kissoja. Liikuntapäiväkirjaa on hyvä pitää myös kiloklubissa, joka laskee kulutetut kalorit ja kannustaa tiettyyn liikuntamäärään -ja laatuun viikossa.
- kiitollisuuspäiväkirja; merkkaan kiitollisuutta herättäneet asiat, iloa ja toivoa herättäneet asiat, myönteiset ja tavoitteiden toteutumiseen tähtäävät asiat. Pienetkin.
- kasvisten määrä, vedän viivan aina 100g kasviksia kohti, tavoitteena väh.400g
- pyrin myös (muutaman) kerran viikossa kirjoittamaan blogia, tekemään psykologisia harjoituksia, treenaamaan hieman raskaammin, olemaan yhteydessä läheisiini ja käymään OA-kokouksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti