Tunnustan, olen paatunut syöppö ja ikuinen jojo-laihduttaja. Olen vannonut lukemattomia kertoja että nyt se kierre loppuu ja nyt laihdutan viimeistä kertaa. Siksi en aio aloittaa tätä vuotta lesoillen blogissani miten kaikki on tällä kertaa erilaista. Elämä on matka, ja sitä on etenkin myös elämäntapojen muutos. Sillä perimmäinen tarkoitukseni ei ole laihtua x kiloa tai kaventua x senttejä ja näyttää x laiselta. Se oli tavoitteeni ikävuosista 11-25. Laihtua jotenkin maagisesti voidakseni jatkaa elämääni entiseen tapaan, tai oikeastaan mielellään muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi. Vuosien varrella on nähty isoja pudotuksia, mutta kaikkien toivoa tihkuvien laihisten jälkeen tuloksena tällä hetkellä ylipainoa puolensataa kiloa ja enemmänkin. Olen koittanut myös terapioita, ruokapäiväkirjaa, tietoista syömistä, 12 askeleen ohjelmaa, suggestiota ja hypnoosia, pillereitä, voiteita ja muuta hömppää, vertaistukiryhmää, nettisivuja, blogeja, intuitiivista syömistä, superfoodeja, vegetarismia, veganismia, elävää ravintoa, atkinsia, kaalisoppaa, kuntosalia ja jumppaa, kotikuntolaitteita, pussikeittoja ja pirtelöitä, ateriankorvauspatukoita, lisäravinteita, personal traineria, joogaa, rentoutuskasetteja, kymmeniä ja taas kymmeniä eri laihdutusoppaita, affirmaatioita, rukoilua, nlp:tä, hiivasyndroomadieettiä, turvesaunaa, kylmäkääreitä, mehupaastoja viikkojen ajan, kolmituntisia aamulenkkejä...ja varmaan vielä paljon muita konsteja ja keinoja joita en nyt heti muista.
En saa mieleeni mitään erityistä kauheaa traumaa lapsuudesta joka pakottaisi minut syömään liikaa. Olen tunnesyöppö, sen tiedän ja tunnustan ja se on itsestäänselvää myös jokaiselle joka minut näkee. Laihduttaminen ja etenkin painonhallinta näyttäisi kuitenkin olevan käsittämättömän monimutkainen vyyhti erilaisia tekijöitä, ja siihen paneutumiseen tulee menemään aikaa ja se tulee viemään kaiken energiani. Mutta pidän edelleen tätä asiaa tärkeänä, monestakin syystä. Ulkonäkö on yksi syy, sitä suurempi huolenaiheeni tällä hetkellä terveys ja perhesuunnittelu, ja ennenkaikkea itseni haastaminen elämään parasta elämääni. Ja sitä parasta en tosiaan koe voivani elää tällä tavalla, tällä mielellä ja tällä painolastilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti