perjantai 4. syyskuuta 2009

Ekaa viikkoa vegaani ja ahistuksia

Täytyy myöntää, että olen ollut anteeksiantamattoman laiska viime viikkojen ajan suhteessa ruokaan ja elämäntapamuutos-projektiini. En ole kokeillut uusia reseptejä enkä tehnyt kunnollisia aterioita viikkokausiin. Sinimailasen idutkin taitaa olla roskiskamaa, kun en ole muistanut niitä järjestelmällisesti huuhtoa ja valmiit idut on olleet jääkaapissa jo liian kauan, kun en ole niitä saanut syötyä. Olen nyt viidettä päivää vegaani. Olen kertonut siitä jo kavereille ja työnantajilleni, joten olen tosissani sitoutunut. Tämä muutos on ollut yllättävän iso henkisesti, omaan identiteettiin kohdistuva, että se on osaltaan vienyt paukkuja muilta alueilta. Ruokapäiväkirjan pitäminen on jäänyt sivuun, ruoanlaittaminen on jäänyt sivuun, laihduttaminen/liikunta/terveys/elävä ravinto/kirjoittaminen/opiskelu on jäänyt sivuun... olen jaksanut henkisesti keskittyä vain tähän yhteen asiaan tällä hetkellä. On sellainen olo, että ahdistaa jos mietin liian montaa muutosta kerralla. Että asiat liikkuu liian nopeasti, jos yritän hallita kerralla kaikkea sitä, mitä haluan elämässäni muuttaa/saavuttaa. Mutta näin sen mun mielestäni pitääkin mennä. Asia kerrallaan haltuun, ei enempään pysty ahdistumatta. Täytyy priorisoida. Mun rahallisilla ansioilla ja laiskuudella ei tällä hetkellä elää ja kuluttaa ihanteellisesti. Täytyy tehdä kompromisseja. Esimerkiksi luomun suhteen.

On silti pakko sanoa, että ole ylpeä itsestäni. Olen ylpeä siitä, että olen pystynyt tähän, olen joutunut käyttämään tosi paljon itsehillintää, ja joutunut tosissani sitoutumaan tähän asiaan. Mulle on tyrkytetty pullaa, kääretorttua ja savukalaa, olen käynyt ravintolassa ystävieni kanssa jne. Olen ollut ihan yllättynyt kuinka hankalaa oikeasti tässä maailmassa onkaan olla vegaani! Täytyy tosiaan olla päättäväinen ja valmis vaikka kärsimään nälkää ja katsomaan vierestä kun muut vetää vuohenjuustoa tai jättää ostamatta se ihana ripsiväri ja laittaa kainaloon kookosöljyä rexonan sijaan...Voi kauheeta mikä hippi musta on tullut! Luulin jo melkein jättäneeni tälläset jutut teini-ikään :)

Olen juonut kahvia kannullisen joka päivä. Olen sentään vaihtanut kahvin luomulaatuiseen, hermesetaksen luomu-raakaruokosokeriin, ja maidon kauramaitoon...Ruokavalio on koostunut lähinnä banaanista, näkkileivästä, tofunakeista, perunalaistuista ja hernekeitosta. Olen sallinut tämän löysäilyn sillä varjolla, että siirtymävaiheessa pitää saada vähän hullutella ettei huomaa jättäneensä ikuisesti taakseen savulohta, kuohkeita leivonnaisia, rahkaa, jugurttia, kermaa, jäätelöä, juustoa, voita ynnä muita. Pahinta on se, että kun en ole jaksanut laittaa kunnollista ruokaa ja viherpirtelöitä, kärsin kauheasta nälästä koko ajan, tekee pahaa ja väsyttää. Ei ehkä se kaikkein kukkein alku uuteen...Omasta syystä! :(

Luen tällä hetkellä Victoria Boutenkon "12 steps to raw food", ja se inspiroi ihan älyttömästi. Alan harkita vakavissani Vita-mixerin ostamista. Aion jättää kouluruokailut väliin ja voisin ottaa sen sijaan mukaan luonas-ja välipalaevääksi viherpirtelön termospulloon, pellavakräkkereitä, trail-mixiä, hedelmiä ja juureksia...Haluaisin pitää lähitulevaisuudessa täysin raa`an jakson, ja katsoa millainen olo siitä tulee...En kyllä kuvittele pystyväni elämään kokonaan raakana loppuelämää...Mutta mutta mutta....Ajatus kiehtoo ja houkuttaa...

Suvussani on syöpää. Todella paljon. Sekä isän että äidin puolella. Isän vanhemmista kumpikin kuoli syöpään. Syöpä vaikuttaa olevan suvussamme enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Olen jo pitkään pitänyt vääjäämättömänä kohtaloani sairastua syöpään. Mutta ehkä niin ei tarvitsisikaan olla? Syöpähän ennen kaikkea on elintasosairaus johon ruokavalio ja muut elintavat vaikuttavat...On myös omassa elämässä kokenut sen, että vaikka lapsena terveyteni on ollut häikäisevän hyvä ja pienetkin sairaudet parantuneet hyvin nopeasti lähes itsestään (minulla ei esim. ole koskaan ollut korvatulehdusta eikä allergioita), niin aikuisikään päästyäni tuntuu, että ikääntymiseen liittyvät vaivat ilmenevät hurjaa vauhtia. Olen 27-vuotias mutta näen jo selviä juonteita silmäkumissa, hiukset harvenevat, keho on aamulla jäykkä, nivelet kolottavat...Ehkä näin ei tarvitisisi olla?

Jälkikirjoitus Vegaanius ei kauan kestänyt, ehkä muutaman viikon. Totesin että perinteinen karppaus sopii minulle paremmin, mutta ruokavalioon kuuluu eläinkunnan tuotteiden ohella myös reilusti kasviksia, pähkinöitä ja tofua

2 kommenttia:

  1. Parempi onkin siirtyä vegaaniseen tai raakaan ruokavalioon hitaasti,jotta elimistö voi siihen sopeutua ja jotta myrkyt pääsevät ulos,ainakin,jos siirtyy raakaravintoon. Joten yritä ottaa nämä uudet asiat hitaasti,ja ilman stressiä.Hienoa,että olet pystynyt vastustamaan kiusauksia,se on alussa aika vaikeaa,mutta jos on tahdonhalua ja päämäärä,niin kyllä se sitten. Ei ole helppoa yhtäkkiä luopua kaikesta hyvästä,mihin on tottunut,mutta kun elimistö tottuu,niin niitä vanhoja epäterveellisiä ruokia ei edes kaipaa. Olin aikoinani ihan nuorena kasvissyöjä;lapsen saamisen jälkeen siipikarja tuli taas kuvioihin,mutta ei kauhean usein. Punaista lihaa en ole syönyt teinistä saakka,en koskaan siitä edes pitänyt.3 vuotta sitten jätin kanankin pois, ja vähän sen jälkeen ei tehnyt mieli kananmunia,ja sen jälkeen maitotuotteita. Tosin nykyään joskus harvoin voin syödä juustoa, mutta äärimmäisen harvoin.
    Munkin perheessä on ollut kamalasti syöpiä,ihan kuin omassasi:vanhempani menehtyivät siihen,siskolla oli rintasyöpä,samoin serkulla, tädillä,ja sedätkin menehtyivät syöpään,joten sekin antaa sysäyksen elintapojen muutokseen.We are what we eat, ainakin suureksi osaksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempistä! Olin oikeesti ihan yllättynyt siitä, millaisen myllerryksen "noinkin yksinkertainen" asia kun eläinkunnan tuotteiden pois jättäminen aiheutti! En silti aio sitä pelästyä, vaan luotan sydämeeni joka sanoo, että teen oikein :) Miten tosiaan on syövästä tullut näin yleinen sairaus!? Olen varma, että elintavoilla on sen syntyyn vahva vaikutus, ainakin niille joille siihen on jo geneettinen taipumus.

    VastaaPoista