Kauneusleikkaukseen?

Ei saakeli, katsoin juuri Yle Areenasta dokumenttiohjelman "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?". Pistää vihaksi, taas. On ihan käsittämätöntä millä laajuudella ja syvyydellä markkinavoimat ja pornoteollisuus muiden muassa vedättää meitä, ja etenkin naiset ja lapset saa kärsiä! Vedätys menee karkeasti näin:

Katso: tässä epärealistisen kaunis nainen. Vertaa itseäsi häneen. Huomaat jääväsi kakkoseksi. Ei hätää, me tarjoamme sinulle meikkejä, voiteita, vaatteita ja leikkauksia, joilla voit alkaa vastaamaan enemmän tuota kuvaa. P.S. Näytämme sinulle näitä kuvia kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia joka vuosi. JA usko pois; muutkin ihmiset näkevät nämä kuvat ja he huomaavat sinun jäävän vertailussa kauas taakse. Näytämme yhä uusia ja uusia alueita itsessäsi joihin sinun tulisi olla tyytymätön, luomme sinulle uusia tarpeita jotta ymmärtäisit ostaa tuotteitamme ja palveluitamme.

Tämä kuvaus kauneusteollisuuden voimasta, mutta pätee tietenkin kaikkeen kulutukseen; autot, sisustus, asuminen, matkustus, ruoka, lisäravinteet, lääkkeet jne.jne.

Kauneusteollisuudessa pistää vihaksi se, että se hiipii niin syvälle naisen ihon alle; sinne missä asuu omanarvontunne ja identiteetti. Naiseus ja naisellisuus liitetään yksi yhteen kauneuden, nuoruuden ja seksuaalisen viehätysvoiman kanssa. Eli jos ei ole standardien mukaan kaunis, seksikäs ja nuori, on vähemmän arvokas, jopa vähemmän nainen?!

Ja lopultakin kyse on vain taistelusta haamuja vastaan. Taistelusta vastaan naisia, joita ei todellisuudessa edes ole olemassa, naisia joita meidän ei tarvisisi olla. Ulkonäkö on lopultakin jotain hyvin pinnallista ja turhaa. Sen (kauneuden) viettelevyyttä ja seksuaalista mahtia ei sinänsä voi kieltää, mutta onko sillä todellakaan paljoa merkitystä? Siis ihan oikeasti? Ja kuka sitten oikein voittaa ja mitä? Ja kuka päättää mikä on kaunista? Ja miksi olemme niin tyhmiä että uskomme kaiken kyseenalaistamatta?

Ajatelkaa mitä kaikkea muuta sillä rahalla, ajalla ja ponnisteluilla saisi aikaan? Muutaman aidsiin ja nälkään kuolevan lapsen vähemmän? Muutaman onnellisemman hetken enemmän? Tai ehkä sittenkin mieluummin pistän tuhat euroa selluliitti-imuun kosmetologilla, tai ruiskututan silmäkulmiini botoxia, tai leikkautan häpyhuuleni näyttämään yhtä siisteiltä ja lapsenomaisilta kuin pornolehdissä, tai otan lainan pankista ja sairaslomaa töistä jotta rintani voitaisiin kohottaa näyttämään 14-vuotiaan rinnoilta?

Elämässä on niin monia valintoja.

Olen vihainen. Ja syystä.