Paino 15.12.2008 98 kg (WAU-20 kg puolessa vuodessa)
Paino 26.6.2009 116,8 ( puolessa vuodessa lähes kaikki takas)
Paino neljän viikon jälkeen remontin alkamisesta 116, 7 (no ainakaan ei ole noussut)
Olen ollut dieeteillä kymmeniä kertoja, laihduttanut yhteensä lähemmäs sata kiloa..Jokin mättää kun kilot tulee aina takaisin ja vaa`an numero kipuaa yhä ylemmäs. On tässä touhussa jokin kauhun tasapaino, olisin varmaan 200-kiloinen ilman säännöllisiä ryhtiliikkeitä.
Toisaalta olen vakuuttunut, että laihdutuskuurien aloittaminen 10 vuotiaana tuskin on auttanut paino-ongelmani kehittymisessä. Suhde ruokaan on epäterve, vääristynyt. Voit nähdä, miten voin henkisesti, katsomalla mikä on kulloinenkin housujen kokonumero.
Minulla on lääkärin kirjoittama diagnoosi: Epätyypillinen syömishäiriö
Se tarkoittaa sitä, että syömishäiriö ilmenee ns. sekamuotoisena. Minulla on ollut nuorempana lyhyt anorektinen kausi, jota on seurannut epätyypillinen bulimia, eli olen kontrolloinut ahmimista liikunnalla, paastolla ja tiukoilla laihdutuskuureilla. Myös BED eli ylipainoisen ahmintahäiriö sopisi minuun jokseenkin. Mutta olen aina yrittänyt kiivaasti hallita painoani. En vain ole oksentanut montaa kertaa pakolla.
Elämä on enemmän tai vähemmän tuhlaantunut omaa painoa kontrolloidessa ja ahmintakohtauksia surressa. Itselläni tämä oravanpyörä on vaikuttanut negatiivisesti ihmissuhteisiin, itsetuntoon, omanarvontuntoon, minäkuvaan...Sitä kun tuijottelee omaa (laajenevaa ja supistuvaa) napaansa tarpeeksi monta vuotta, niin voi kuvitella missä jamassa ihminen voi olla. Tuntuu, että olen tuhlannut elämäni, että elämäni valuu hukkaan, etten ole käyttänyt energiaani hedelmällisellä tavalla, vaan keskittynyt täysin epäoleelliseen. Syömishäiriö vaatii veronsa. Se on kaiken sisäänsä nielevä, musta aukko joka ei tunne sääliä uhriaan kohtaan. Olen yksinäinen ja väsynyt. Haluan muutoksen. Haluan elämän. Tällaista en enää jaksa. Ylipainoa on melkein 50 kiloa, joten minun täytyy astua tosi pitkälle matkalle, ja tehdä kaikki toisin kuin aiemmin. Minun täytyy muuttaa elämäntapani ja asenteeni!
Aina kun olen päässyt hyvään vauhtiin kiihkottomassa elämäntapamuutoksessa, ja painoa on tippunut sillä tavalla n.9 kiloa, "sekoan" kuvittelen olevani voittamaton, siispä alan oikein tosissani laihduttaa. Parhaimmillaan jo parin päivän kuluttua pakkomielteet kampittavat tahdonvoimani ketoon, ja alan mässätä. Kohta on housujen vetoketju revennyt. Niinkuin nyt kävi taas viimeisen puolenvuoden aikana.
Heitin siis VLCD-jauheet pois ja päätin vakaasti yrittää jälleen ottaa rauhallisesti.
Askel askeleelta
Minulla on kaksi englanninkielistä kirjaa, joiden ohjemista olen tehnyt yhdistelmän itselleni;
-Dr. Judith Beck "The Complete Beck Diet For Life" (think thin)
-Dr. Christopher G.Fairburn "Overcoming Binge Eating"
Kumpikin kirja nojaa kognitiivisen psykologian kliinisten tutkimusten tuloksiin.
Kirjoissa on runsaasti harjoituksia oman ajattelun ja asenteen muuttamiseksi ja siihen kuuluu mm. ruokapäivänkirjan pitäminen, aterioiden suunnittelu, (vertais)tuen käyttäminen jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti