Koitan kovasti olla sortumatta itsesääliin.

Koitan kovasti olla sortumatta itsesääliin. Koitan kohdata pelkoni ja tarttua haasteisiin. Sen vaan huomaa, että normaali töissäkäynti, kavereiden tapaaminen, kaupassa käynti jne. väsyttää aika paljon, kun tuntuu, että se normaali elämä jo sinänsä on joskus tosi haastavaa, ja joudun pinnistelemään kaikilla voimillani, että pystyn siihen. Mutta on tärkeää tehdä sellaisia asioita, jotka tietää tärkeäksi, vaikkei huvittaisikaan, vaikka se olisi kuinka vastenmielistä tahansa. Juuri se antaa eväitä suurempiinkiin muutoksiin elämässä. Että tekee, vaikkei huvita. Niin kuin esim.lähtee lenkille, jumppaan tai syö salaattia

Huomaan, että vaikken ole viikossa laihtunut, niin kurinalainen ruokapäiväkirjan pito on saanut mun itsetunnon taas kohoamaan, ja olen täynnä toivoa. Olen havahtunut siihen, että painoni sinänsä ei vaikuta sisäiseen hehkuuni ja itsetuntooni lähellekään yhtä paljon kuin syöpöttelyni langettama varjo. Kun ylensyön säännöllisesti, kun piiloudun elämältä juustonaksupussin kanssa TV.n eteen sohvalle, alan inhoamaan itseäni, tunnen häpeää ja syyllisyyttä. Ahdistun kun tunnen tärkeiden asioiden valuvan hukkaan ja elämäni olevan vitsi. Kun pitelen itseäni pahoin ja suljen itseni pois maailmalta, en jaksa kohdata muita ihmisiä enkä uskalla rakastaa. En usko olevani rakastamisen arvoinen. Haluan vain syödä, katsoa TV:tä ja olla yksin. Suren, kun näen sen valtavan ristiriidan siinä, mikä on arkinen todellisuuteni, siihen millaiseksi kuvittelin elämäni olevan tämän ikäisenä ja millaisia haaveita minulla on elämälleni ollut. Tunnen pettymystä ja olen vihainen itselleni kykenemättömyydestäni muuttua.

Siksipä on helpompi olla yksin ja rakentaa elämä syöpöttelyn ja fiktion ympärille. Ja silti vihaan sitä. Ja suren elämääni. JA vihaan omaa heikkouttani. Ja olen varma että muutkin inhoavat minua. Tai ainakin heidän pitäisi.

Siispä kartan itsesääliä, ja yritän kaikkeni ajatellakseni positiivisesti. Tosiaan, olen nuori, ja niin kauan kuin on elämää, on toivoa. "Koskaan ei ole liian myöhäistä olla se, joka olisit voinut olla"