Paino ei ollut suureksi yllätyksekseni tippunut yhtään viikossa, vaikka laskin hiilareita, punnitsin ja mittailin ruokia. Hiilarit olivat koko viikon n.20-30g, yhtenä päivänä 40g. Kyllä itku tirahti aamun punnituksessa. Lauantaina kävin vaa`alla ja se näytti 127,1, tänään keskiviikkona 3 päivää myöhemmin 127,7. Yli puoli kiloa lisää, vaikken koe tehneeni mitään väärin. Siksi tulos tuntuu painonnousulta, vaikka viime keskiviikosta ei painoa lisää ole tullutkaan. Vyötärön ympäryskin on pysynyt samana viimeiset kaksi viikkoa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi paino ei ole alkanut jo laskea vauhdilla, tästä lähtökohdasta, melkein 130 kiloisena, painon pitäisi tippua aluksi ihan reippaasti, itsellään lähes. Olen nyt raittiinakin jo kuudetta viikkoa, light-limsojen ja makeutusaineiden kulutus on vähentynyt radikaalisti, jopa maidon ja jugurtin olen jättänyt lähes tyystin. En ole mässäillyt rasvalla, vaan käyttänyt sitä sen verran mitä ruoanlaitto vaatii.
Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää! Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää!
Painokampanja
tiistai 8. helmikuuta 2011
tiistai 1. helmikuuta 2011
Ketoosiin!
http://karppaus.info/kilot/jasen.php?id=19890 (Linkki painokampanjan sivuille)
Tänään alkaa kolmas viikko karppausta! Paino on pudonnut kahdessa viikossa 2,1 kg, mikä on mielestäni mun kokoiselle hirveän vähän tässä ajassa, kun ylimääräisiä nesteitäkin pitäisi olla enemmän kertyneenä kehossa. Siispä ajattelin josko pistäisin vähän vauhtia rasvanpolttoon ketoosilla. Olen oikeastaan vain kerran ollut ketoosidieetillä, muulloin karppaamiseni on ollut aika "sinne päin"-touhua, eli en ole punninnut ja mitannut ruokia enkä välttämättä pitänyt ruokapäiväkirjaa jossa pitäisin kirjaa hiilareista. Karppaamisessani onkin ollut yleensä juuri se toiveena, ettei tällä ruokavaliolla tarvitsisi laskea mitään! Kun on ollut niin kyllästynyt kaloriorjuuteen, makroravinteiden kyttäämiseen, liikuntamääriin, vaakaan ja mittanauhaan...Mutta koska painoindeksini oli kolmisen viikkoa sitten 44,1 ja tällä hetkellä 43,7 (tarkoittaa: sairaalloisen lihava, morbidly obese), ei minulla oikein ole varaa löysäilyyn. Olen jo pitänyt ruokapäiväkirjaa "Overcoming binge eating"-kirjan mallin mukaan, mutta en ole laskenut hiilareita. Nyt siis tarkoituksena mitata ja punnita ruoka, jatkaa päiväkirjan pitämista ja laskea hiilarit alle 30 grammaan päivässä. Sillä pitäisi päästä ketoosiin. Atkinsin aloitusvaiheessa mennään 20 grammalla, mutta se on varman päälle-luku, suuremmallakin määrällä pitäisi päästä ketoosiin.
Karppaus.infon painokampanja on tänä keväänä nimeltään Voilla voittoon! Olen sinne syöttänyt viikkopunnituksen ja tavoitteenani on saada painoindeksi hyvän matkaa alle 40 kesään mennessä. Alussa linkki sivuilleni sinne.
Liikunta ei oikein ole alkanut vielä maistua. Kahvakuulat makaavat toimettomina olohuoneen nurkassa, kävelysauvat ovenpielessä eivät ole vielä käyneet ulkoilmaa haistelemassa, salikassi on maannut eteisen hyllyllä kuukausia paikallaan, jumppa dvd:t keräävät pölyä kirjahyllyssä. Odotan sitä maagista energianpuuskaa joka saisi mut riekkumaan hikisenä päivästä toiseen verkkarit jalassa. Mutta ei toistaiseksi vielä ole tullut sitä päivää. Onneksi ketoosin nojalla saan hyvällä omallatunnolla olla alkamatta mitään kuntokuuria vieläkään. Mutta aloitetaan hitaasti, pistetään edes nokka ulos joka päivä, noustaan portaat hissin sijaan...plääh. Talossamme oli hissiremontti kaksi kuukautta, ja silloin nousin portaat kun oli pakko, ei ollut vaihtoehtoa, sen jälkeen ei portaat paljon ole ulisseet mun kenkien alla.
Tänään alkaa kolmas viikko karppausta! Paino on pudonnut kahdessa viikossa 2,1 kg, mikä on mielestäni mun kokoiselle hirveän vähän tässä ajassa, kun ylimääräisiä nesteitäkin pitäisi olla enemmän kertyneenä kehossa. Siispä ajattelin josko pistäisin vähän vauhtia rasvanpolttoon ketoosilla. Olen oikeastaan vain kerran ollut ketoosidieetillä, muulloin karppaamiseni on ollut aika "sinne päin"-touhua, eli en ole punninnut ja mitannut ruokia enkä välttämättä pitänyt ruokapäiväkirjaa jossa pitäisin kirjaa hiilareista. Karppaamisessani onkin ollut yleensä juuri se toiveena, ettei tällä ruokavaliolla tarvitsisi laskea mitään! Kun on ollut niin kyllästynyt kaloriorjuuteen, makroravinteiden kyttäämiseen, liikuntamääriin, vaakaan ja mittanauhaan...Mutta koska painoindeksini oli kolmisen viikkoa sitten 44,1 ja tällä hetkellä 43,7 (tarkoittaa: sairaalloisen lihava, morbidly obese), ei minulla oikein ole varaa löysäilyyn. Olen jo pitänyt ruokapäiväkirjaa "Overcoming binge eating"-kirjan mallin mukaan, mutta en ole laskenut hiilareita. Nyt siis tarkoituksena mitata ja punnita ruoka, jatkaa päiväkirjan pitämista ja laskea hiilarit alle 30 grammaan päivässä. Sillä pitäisi päästä ketoosiin. Atkinsin aloitusvaiheessa mennään 20 grammalla, mutta se on varman päälle-luku, suuremmallakin määrällä pitäisi päästä ketoosiin.
Karppaus.infon painokampanja on tänä keväänä nimeltään Voilla voittoon! Olen sinne syöttänyt viikkopunnituksen ja tavoitteenani on saada painoindeksi hyvän matkaa alle 40 kesään mennessä. Alussa linkki sivuilleni sinne.
Liikunta ei oikein ole alkanut vielä maistua. Kahvakuulat makaavat toimettomina olohuoneen nurkassa, kävelysauvat ovenpielessä eivät ole vielä käyneet ulkoilmaa haistelemassa, salikassi on maannut eteisen hyllyllä kuukausia paikallaan, jumppa dvd:t keräävät pölyä kirjahyllyssä. Odotan sitä maagista energianpuuskaa joka saisi mut riekkumaan hikisenä päivästä toiseen verkkarit jalassa. Mutta ei toistaiseksi vielä ole tullut sitä päivää. Onneksi ketoosin nojalla saan hyvällä omallatunnolla olla alkamatta mitään kuntokuuria vieläkään. Mutta aloitetaan hitaasti, pistetään edes nokka ulos joka päivä, noustaan portaat hissin sijaan...plääh. Talossamme oli hissiremontti kaksi kuukautta, ja silloin nousin portaat kun oli pakko, ei ollut vaihtoehtoa, sen jälkeen ei portaat paljon ole ulisseet mun kenkien alla.
Uusi vuosi, uusi elämä, uudistettu blogi
Tunnustan, olen paatunut syöppö ja ikuinen jojo-laihduttaja. Olen vannonut lukemattomia kertoja että nyt se kierre loppuu ja nyt laihdutan viimeistä kertaa. Siksi en aio aloittaa tätä vuotta lesoillen blogissani miten kaikki on tällä kertaa erilaista. Elämä on matka, ja sitä on etenkin myös elämäntapojen muutos. Sillä perimmäinen tarkoitukseni ei ole laihtua x kiloa tai kaventua x senttejä ja näyttää x laiselta. Se oli tavoitteeni ikävuosista 11-25. Laihtua jotenkin maagisesti voidakseni jatkaa elämääni entiseen tapaan, tai oikeastaan mielellään muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi. Vuosien varrella on nähty isoja pudotuksia, mutta kaikkien toivoa tihkuvien laihisten jälkeen tuloksena tällä hetkellä ylipainoa puolensataa kiloa ja enemmänkin. Olen koittanut myös terapioita, ruokapäiväkirjaa, tietoista syömistä, 12 askeleen ohjelmaa, suggestiota ja hypnoosia, pillereitä, voiteita ja muuta hömppää, vertaistukiryhmää, nettisivuja, blogeja, intuitiivista syömistä, superfoodeja, vegetarismia, veganismia, elävää ravintoa, atkinsia, kaalisoppaa, kuntosalia ja jumppaa, kotikuntolaitteita, pussikeittoja ja pirtelöitä, ateriankorvauspatukoita, lisäravinteita, personal traineria, joogaa, rentoutuskasetteja, kymmeniä ja taas kymmeniä eri laihdutusoppaita, affirmaatioita, rukoilua, nlp:tä, hiivasyndroomadieettiä, turvesaunaa, kylmäkääreitä, mehupaastoja viikkojen ajan, kolmituntisia aamulenkkejä...ja varmaan vielä paljon muita konsteja ja keinoja joita en nyt heti muista.
En saa mieleeni mitään erityistä kauheaa traumaa lapsuudesta joka pakottaisi minut syömään liikaa. Olen tunnesyöppö, sen tiedän ja tunnustan ja se on itsestäänselvää myös jokaiselle joka minut näkee. Laihduttaminen ja etenkin painonhallinta näyttäisi kuitenkin olevan käsittämättömän monimutkainen vyyhti erilaisia tekijöitä, ja siihen paneutumiseen tulee menemään aikaa ja se tulee viemään kaiken energiani. Mutta pidän edelleen tätä asiaa tärkeänä, monestakin syystä. Ulkonäkö on yksi syy, sitä suurempi huolenaiheeni tällä hetkellä terveys ja perhesuunnittelu, ja ennenkaikkea itseni haastaminen elämään parasta elämääni. Ja sitä parasta en tosiaan koe voivani elää tällä tavalla, tällä mielellä ja tällä painolastilla.
En saa mieleeni mitään erityistä kauheaa traumaa lapsuudesta joka pakottaisi minut syömään liikaa. Olen tunnesyöppö, sen tiedän ja tunnustan ja se on itsestäänselvää myös jokaiselle joka minut näkee. Laihduttaminen ja etenkin painonhallinta näyttäisi kuitenkin olevan käsittämättömän monimutkainen vyyhti erilaisia tekijöitä, ja siihen paneutumiseen tulee menemään aikaa ja se tulee viemään kaiken energiani. Mutta pidän edelleen tätä asiaa tärkeänä, monestakin syystä. Ulkonäkö on yksi syy, sitä suurempi huolenaiheeni tällä hetkellä terveys ja perhesuunnittelu, ja ennenkaikkea itseni haastaminen elämään parasta elämääni. Ja sitä parasta en tosiaan koe voivani elää tällä tavalla, tällä mielellä ja tällä painolastilla.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Lähes vuoden tauon jälkeen täällä taas!
Olen vuodessa tullut taas takaisin näiden ajatusten kanssa yhteen, ja kaipaan kirjoittamista. Kiitollisuuspäiväkirjaa monet onkin pitäneet, ja minäkin aina välillä omaan vihkoon, mutta ajattelin sitä voivani kirjoittaa myös blogiin. Haluan tarkemmin sanottuna oikeastaan bongata päivittäin asioita ja tekoja, jotka ovat kauniita, kilttejä
, epäitsekkäitä, tyytyväisyyttä tuovia ja kiitoksen ansaitsevia. Olen huomannut keskittyväni negatiivisiin asioihin liiaksi, kaikkeen sellaiseen missä olisi parantamisen varaa, ja mielessään huomaa paisuttelevansa puutteita ja ikäviä asioita. Sitten niitä negatiivisia asioita huomaa ympärillään ja ne vahvistaa omaa pahaa oloa ja tunnetta siitä, että maailma on paha ja tulevaisuus synkkä. Tulee sellainen puutteen ja tyytymättömyyden mieliala. Haluan kääntää tämän ajattelumallin päälaelleen!
Kivoja asioita tänään:
-Vanha sairas pariskunta huolehtii muistiongelmaisesta itseään vanhemmasta sukulaismiehestä
- Naapuri piti minulle ovea auki
- Työnantajani tarjosi minulle hyvät ruoat ja kahvit
, epäitsekkäitä, tyytyväisyyttä tuovia ja kiitoksen ansaitsevia. Olen huomannut keskittyväni negatiivisiin asioihin liiaksi, kaikkeen sellaiseen missä olisi parantamisen varaa, ja mielessään huomaa paisuttelevansa puutteita ja ikäviä asioita. Sitten niitä negatiivisia asioita huomaa ympärillään ja ne vahvistaa omaa pahaa oloa ja tunnetta siitä, että maailma on paha ja tulevaisuus synkkä. Tulee sellainen puutteen ja tyytymättömyyden mieliala. Haluan kääntää tämän ajattelumallin päälaelleen!
Kivoja asioita tänään:
-Vanha sairas pariskunta huolehtii muistiongelmaisesta itseään vanhemmasta sukulaismiehestä
- Naapuri piti minulle ovea auki
- Työnantajani tarjosi minulle hyvät ruoat ja kahvit
perjantai 11. joulukuuta 2009
Karppaamista
Olen karpannut aiemminkin ja yrittänyt herätellä motivaatiota kyseiseen ruokavalioon uudelleen aina silloin tällöin, mutta nyt aika tuntuu olevan oikea. Olin tiukalla hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla vuonna 2005 noin 3-4 kk, laihduin 10 kiloa puhdasta rasvaa, eli vaaka näytti tuloksia hitaasti, mutta koska lihasmassa ei pienentynyt, paino ei noussut retkahduksen jälkeen takaisin nopeasti ja senttejä lähti tosi reippaasti. Lisäksi vatsan turvotukset ja kipuilut jäi historiaan, olin virkeämpi ja paremmalla tuulella kuin normaalisti. Välillä hiilarit jäi liian matalalle, ja silloin huomasi hengästyvänsä helposti, hikoilevan yöllä ja hengityksen haisevan aamuhengitykseltä koko päivän. Mutta noihin oireisiin riitti hiilareiden nostaminen, eli kasvisten ja jopa hedelmien lisääminen. Parasta karppaamisessa oli se, että tunsi hallitsevansa ruokaa, että ei ollut nälkä, ei ollut mielitekoja eikä halua ahmia. Pieni ateria kolme kertaa päivässä tyydytti täysin. Nyt olen karpannut enemmän tai vähemmän vajaa pari viikkoa ja alan innostua. Myös karppaus.info-sivusto inspiroi ja tukee ihan mielettömästi, verraten siihen, mikä karppaajan tilanne oli viitisen vuotta sitten! Asenteet on muuttuneet ja vertaistukea saatavilla!
lauantai 7. marraskuuta 2009
kilpirauhasen vajaatoimintaa
Olen miettinyt josko syksyinen väsähtämiseni ja alakuloisuuteni olisi johtunut sittenkin osaltaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta joka mulla on diagnosoitu. Lääkityksestä huolimatta arvoni olivat n. kuukausi sitten alhaalla, ja lääkäri enemmän kuin tuplasi (kiitos luojan!) tyroksiiniannostuksen 0,05 milligrammasta 0,1-0,15 milligrammaan.
Samoin huomaan, että kun syön vähemmän, energiatasoni ja mielialani hyppäävät kattoon! Itselläni resepti saamattomaan oloon, huononevaan itsetuntoon ja alakuloon on seuraava:
- Jätä aamiainen syömättä, korvaa se mielellään kannullisella kahvia runsaan makeutusaineen kera.
- Korvaa kunnon ruoka karkeilla, naposteltavilla, voileivillä ja kahvilla.
- Herää ja mene nukkumaan milloin sattuu, ei mitään tiettyä rutiinia.
- Älä harrasta liikuntaa.
- Älä pistä nokkaasi ulos koko päivänä.
- Autoile joka paikkaan.
- Älä pidä yhteyttä ystäviisi äläkä ainakaan tapaa uusia ihmisiä.
- Katso TV:tä ja pyöri netissä monta tuntia joka päivä.
- Älä tee itse ruokaa, syö kaikkea minkä saa suoraan paketista suuhun.
- Jätä kaikki viime tippaan.
Niin että siinä vinkit kaikille ilotteeluunsa kyllästyneille, syysmasis taattu! :)
Samoin huomaan, että kun syön vähemmän, energiatasoni ja mielialani hyppäävät kattoon! Itselläni resepti saamattomaan oloon, huononevaan itsetuntoon ja alakuloon on seuraava:
- Jätä aamiainen syömättä, korvaa se mielellään kannullisella kahvia runsaan makeutusaineen kera.
- Korvaa kunnon ruoka karkeilla, naposteltavilla, voileivillä ja kahvilla.
- Herää ja mene nukkumaan milloin sattuu, ei mitään tiettyä rutiinia.
- Älä harrasta liikuntaa.
- Älä pistä nokkaasi ulos koko päivänä.
- Autoile joka paikkaan.
- Älä pidä yhteyttä ystäviisi äläkä ainakaan tapaa uusia ihmisiä.
- Katso TV:tä ja pyöri netissä monta tuntia joka päivä.
- Älä tee itse ruokaa, syö kaikkea minkä saa suoraan paketista suuhun.
- Jätä kaikki viime tippaan.
Niin että siinä vinkit kaikille ilotteeluunsa kyllästyneille, syysmasis taattu! :)
torstai 29. lokakuuta 2009
Uusia tuulia
No, nyt olen sitten käynyt treffeillä, ekaa kertaa yli kahteen ja puoleen vuoteen! Oli ihan rentoa ja yllättävän mukava kokemus, vaikka siitä tuskin mitään vakavampaa jatkoa seuraa. Tästä on hyvä jatkaa, ja treffit toisen miehen kanssa on jo sovittuna viikon päähän. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus meikäläiselle :) Olen huippupainossani ja silti olen alkanut deittailemaan!
Ja BTW olen laihtunut tuolla pirtelöllä kilon kolmessa päivässä eikä ole ollut nälkä. Mulla oikeasti toi combo kookosöljyä, kuituja ja proteiinia toimii ruokahalun hillitsijänä. Tänään on eka päivä ilman kahvia taas pariin kuukauteen. (Olen vetänyt vähintään kannullisen kahvia joka päivä). Tein itselleni myös cokiksen korviketta Maria Veitolan esimerkin mukaan; 1,5 litraa vettä johon sekoitettu 2 tl msm-jauhetta ja reilusti sitruunamehua, itse käytin tänään limemehua ja lisäsin vielä ruokalusikallisen hunajaa.
Jälkikirjoitus 2.2.2011: Noin kaksi viikkoa tästä kirjoituksesta tapasin treffeillä nykyisen avomieheni. Löysimme toisemme Suomi24:sen deitistä (vaikka muuten kyseistä palvelua, tai siis pikemminkin suomi24 foorumia, inhoan), sovimme treffit ja 4 kk myöhemmin muutimme yhteen. Kaikki on siis mahdollista :)
Ja BTW olen laihtunut tuolla pirtelöllä kilon kolmessa päivässä eikä ole ollut nälkä. Mulla oikeasti toi combo kookosöljyä, kuituja ja proteiinia toimii ruokahalun hillitsijänä. Tänään on eka päivä ilman kahvia taas pariin kuukauteen. (Olen vetänyt vähintään kannullisen kahvia joka päivä). Tein itselleni myös cokiksen korviketta Maria Veitolan esimerkin mukaan; 1,5 litraa vettä johon sekoitettu 2 tl msm-jauhetta ja reilusti sitruunamehua, itse käytin tänään limemehua ja lisäsin vielä ruokalusikallisen hunajaa.
Jälkikirjoitus 2.2.2011: Noin kaksi viikkoa tästä kirjoituksesta tapasin treffeillä nykyisen avomieheni. Löysimme toisemme Suomi24:sen deitistä (vaikka muuten kyseistä palvelua, tai siis pikemminkin suomi24 foorumia, inhoan), sovimme treffit ja 4 kk myöhemmin muutimme yhteen. Kaikki on siis mahdollista :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)