Paino ei ollut suureksi yllätyksekseni tippunut yhtään viikossa, vaikka laskin hiilareita, punnitsin ja mittailin ruokia. Hiilarit olivat koko viikon n.20-30g, yhtenä päivänä 40g. Kyllä itku tirahti aamun punnituksessa. Lauantaina kävin vaa`alla ja se näytti 127,1, tänään keskiviikkona 3 päivää myöhemmin 127,7. Yli puoli kiloa lisää, vaikken koe tehneeni mitään väärin. Siksi tulos tuntuu painonnousulta, vaikka viime keskiviikosta ei painoa lisää ole tullutkaan. Vyötärön ympäryskin on pysynyt samana viimeiset kaksi viikkoa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi paino ei ole alkanut jo laskea vauhdilla, tästä lähtökohdasta, melkein 130 kiloisena, painon pitäisi tippua aluksi ihan reippaasti, itsellään lähes. Olen nyt raittiinakin jo kuudetta viikkoa, light-limsojen ja makeutusaineiden kulutus on vähentynyt radikaalisti, jopa maidon ja jugurtin olen jättänyt lähes tyystin. En ole mässäillyt rasvalla, vaan käyttänyt sitä sen verran mitä ruoanlaitto vaatii.
Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää! Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää!
Painokampanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti