Olen havainnut karppaus.infon perhekarpit-foorumin nyt varsin hyödylliseksi paikaksi. On valjennut, että saan jatkaa aika tiukkaakin karppausta raskaudesta huolimatta ja painokin saa hiljakseltaan pudota raskauden aikana. Jes! Karppauksesta kun tulee parhain olo, ja uskon tasaisen alhaisen verensokerin olevan hyväksi myös vauvan kehitykselle. Liikunnassa sykkeen ei suositella nousevan yli 150:en yli 15 minuutiksi, eli kun tänään lähden eka kertaa koittamaan zumbaa, saan löysäillä oikein luvan kanssa. Seuraavaksi ohjelmassa on kävelykierros kaupungilla luomushoppailujen merkeissä. Tarvitsen uudet vähemmän haitalliset meikit ja muut kosmetiikat, eli mahd. vähän kemikaaleja ja Eko sertifioitu merkkituote. Pesuaineet kodinhoitoon tulee myös jossain vaiheessa vaihtaa hajusteettomiin luonnollisempiin vaihtoehtoihin. Vietin eilen lähes koko päivän kemikaalicoctail ja uusi musta- sivustoilla :)
Eli kyllä mä edelleen aion pitää ruokapäiväkirjaa, tavoitella vaihtoehtoisia stressinhallintametodien oppimista, opetella liikunnallista elämäntapaa, karpata, punnita ja mitata, nauttia hyvästä terveellisestä ruoasta ja blogata! Nyt vaan mukaan tulee nää vauvamasu-kuviot :)
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Pikkunen muutos
Hupsista, raskaustestissä oli tänään aamulla kaksi viivaa. Nyt taitaa tiukka laihis jäädä toistaiseksi. Aion kuitenkin jatkaa karppausta, tosin rennommalla otteella ja hieman korkeammilla hiilareilla, eli ei ketoosia! Ja liikunnan harrastaminen on raskaanakin ehdottomasti pelkkää plussaa, kunhan ei ole vaaraa vatsaan kohdistuvista iskuista. Joten jatketaan karppausta, nyt hyvä-alakarppausta, jatketaan liikunnallisen elämäntavan opettelua ja uusien lajien kokeilua, jatketaan stressinhallintametodien testaamista ja omaksumista. Kaikki tämä on varmasti hyväksi myös vauvamahalle. Blogista ei tule vauva-blogia, ja synnytyksen ja imetyksen jälkeen on ehdottomasti taas ajankohtaista laihduttaa! Painoa on niin paljon ylimääräistä, että täytyy vain rukoilla ettei kaikki pelottavat ylipainoisen raskauteen liittyvät riskit toteudu omalla kohdalla.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
MSM ja maaninen into
Olen nyt reilun viikon ajan "nauttinut" (hahahah!) Opti-MSM jauhetta väh 2 tl /pv C-vitamiinin kanssa. Karppausta takana reilu viisi viikkoa. Tuntuisi että MSM:n kanssa ihan oikeasti olisi nyt tullut enemmän energiaa! En jaksa keskittyä TV.n edessä löhöämiseen, tai siis voin keskittyä, mutta se ei houkuta. Sen sijaan olen lähtenyt ihan innoissani ulos kävelemään 15 asteen pakkaseen, sen jälkeen hangannut mikroa puhtaaksi, pessyt pyykkiä ja tiskejä, tehnyt ruokaa, kirjoittanut ajatuksiani flowssa, lukenut ja siivonnut vessan...en ole maaninen, trust me, mutta sellainen tosi keskittynyt ja energinen olo. Täytyis vielä jumpata, käydä uudestaan ulkona kävelyllä, kuunnella itsehypnoosi-cd ja lukea motivaatiokortit sekä pitää OA-hartaus :) Tai ei tarvi mitään, mutta haluan :)
Välillä tuntuu, että kunhan olen raitis ja karppaan ts. pidättäydyn juopottelusta ja syöpöttelystä, pystyn mihin vaan! Pystyn muuttumaan, pystyn muuttumaan energiseksi ja aikaansaavaksi ihmiseksi jolla on sisäinen ilo ja mielenrauha, jos jaksaa katsoa ulos itsestään ja RAKASTAA :) <3
Välillä tuntuu, että kunhan olen raitis ja karppaan ts. pidättäydyn juopottelusta ja syöpöttelystä, pystyn mihin vaan! Pystyn muuttumaan, pystyn muuttumaan energiseksi ja aikaansaavaksi ihmiseksi jolla on sisäinen ilo ja mielenrauha, jos jaksaa katsoa ulos itsestään ja RAKASTAA :) <3
Painajainen ja laihtumisen pelko
Heräsin viime yönä hiestä märkänä kauhun kankeana, näin painajaisen jossa minulla oli pelottava stalkkeri. Sain unessa tietää että hän oli käynyt kodissani, ja hän kertoi mitä kaikkea tulee minulle tekemään kun tulee uudestaan illalla niin että olen kotona. Tiesin että hän aikoo ainakin raiskata minut, ehkä tappaa. Istuin keittiössä poikakaverini kanssa ja stalkkeri oli ulko-ovella. Itkin ettei avata ovea sille, mutta tajusin että hänellä on pakko olla avain koska oli päässyt sisään aiemminkin omin luvin. Heräsin siihen ja olin aivan kauhuissani, tuntui siltä että se stalkkeri seisoo makuuhuoneessa. Olin aivain hiessä mutta en uskaltanut liikkua. Yritin järkeillä nähneeni vain unta, rukoilin, naureskelin jutulle ja lopulta oli pakko herättää poikakaverini ja laittaa valot päälle. Hän lohdutti ja kysyi mitä painajaista olin nähnyt, en kyennyt edes sanomaan ääneen sitä koska se tuntui niin todelliselta vielä. No, jo siinä heti kun heräsin tällainen ajatus tuli mieleen; pelkäänkö että laihduttamiseen liittyy joku tällainen riski nähdyksi ja hyväksikäytetyksi tulemiseen? On tietenkin ihan naurettava väite, että jos laihdun miehet alkaa seurata ja raiskata minua, koska niin ei käy suurimmalle osalle normaalipainoisista tai muistakaan naisista. Se asia tuskin liittyy painoon. Mutta alitajuisesti haluan ehkä läskikerroksellani suojautua joltain. Joltain tunkeutumiselta, nähdyksi tulemiselta. Läskikerros suojaa minua joltain. Lähinnä se antaa tekosyyn olla elämättä täysillä. Ehkä raiskaaja unessa symboloikin omia pelkojani elämäni vastuunottamisesta ja aikuistumisesta, tai muista miehistä joilta saisin huomiota ja houkuttaisivat pois parisuhteestani että olisiko itsehillintää, tekosyiden poistumisesta, epäonnístumisen pelosta, menestymisen pelosta....En halua sabotoida itseäni näiden irrationalisten pelkojen vuoksi! Mitä tehdä? Onneksi nyt elän vähän enemmän kuin ennen. Pelkoja on saattanut olla ennen enemmän. Ei ole ollut parisuhdetta eikä kokemusta pitkästä sellaisesta, ei ole ollut työpaikkaa, olen ollut epävarmempi ja laiskempi. Nyt luulen ettei laihtumisen myötä elämäni tarvitsisi niin radikaalisti ulkoisilta puitteiltaan muuttua. Ei minun tarvitse laihduttuani sen takia ryhtyä näyttelijäksi, laskuvarjohypätä, matkustaa maailman ympäri, hakea tosi-tv-ohjelmaan tai lehtihaastatteluun eikä ryhtyä maailmanpelastajaksi, eikä edes pukeutua entistä seksikkäämmin jos en halua. Silti pelkään ehkä muidenkin odotuksia itseeni nähden jos olen laiha tai jotain, en tiedä! Hassua että pelkää sitä mitä kuitenkin kovasti haluaa ja minkä edestä tekee töitä.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Motivaatio kohoaa kun tuloksia tulee
Vaihdoin punnituspäiväni keskiviikosta tiistaille tästä viikosta alkaen, viimeisen kuuden päivän aikana paino on pudonnut 1,1 kg!! (katso painokäyräni tästä linkistä) Mitäkö olen tehnyt? En ole laskenut hiilareita, en ole pitänyt ruokapäiväkirjaa enkä urheillut, olen syönyt rennosti karppiruokaa josta nautin, jopa kolme iso light-siideriä tuli vetäistyä lauantaina, olen kävellyt korkeintaan pari kilometriä päivässä ja jopa syönyt hedelmiä ja marjoja! En tiedä voisiko olla niin, että hieman suurempi hiilarimäärä sopii mulle (kasvisten ja marjojen muodossa!), vai paniko taannoinen viikon aloitusvaihe 20 g hiilareilla mun aineenvaihdunnan rasvanpolttotilaan? Joka tapauksessa olen nauttinut syödessäni suuria ruokaisia salaatteja, verkkomelonia, tuoreita mustikoita, itse paahdettuja manteleita ja leipäjuustoa teelusikallisella lakkahilloa :) Mutta lähinnä nämä viimeiset kaksi viikoa ovat palauttaneet mun uskoni karppaukseen, siihen että ihanan ruoan ja hyvän olon lisäksi sillä LAIHTUU!
Olen nyt viikon verran ottanut MSM-jauhetta 2 tl päivässä. Puhdistusoireita ainakin aluksi tuli, energiataso on myös ehkä noussut hieman. Sekoitan joukkoon sitruunamehua tai carmolistippoja. Olen lisäksi jo pitkään juonut päivittäin (kaksi kertaa) seuraavan sekoituksen: 1 tl viherjauhetta + 1 tl psylliumjauhetta + 1 rkl pellavarouhetta. Puhdistaa, kuitupitoisuus täyttää vatsaa ja pitää suolen toiminnassa.
Muutoksia verrattuna aiempiin karppauksiin:
- Vähäisempi alkoholinkäyttö. Mitä vähemmän sen parempi!Viimeiset pari kertaa kun olen karpannut, eli syksyllä 2009 n.2 kk ja kevään ja kesän 2010 n.3 kk, paino ei pudonnut kuin pari kiloa, suurimpana syynä varmasti jatkuva light-siiderien tissuttelu, kuin myös valkkari-spitzerien ja vodkacolan. Alkoholi sisältää kaloreita, kuivattaa, häiritsee maksan rasvanpolttoa, väsyttää, masentaa, köyhdyttää, krapulamässyt tunnetaan, kokkaaminen ei jaksa kännissä/krapulassa kiinnostaa eikä myöskään urheilu ole silloin suositeltavaa. Laihis ja alkoholi ei yksinkertaisesti sovi yhteen, eikä sen jatkuva käyttö myöskään kuulu hyvään elämään. Kohtuullista naiselle on pari annosta kerran viikossa, kerta-annos ei saisi olla enempää kuin 4, eli vaikkapa kaksi isoa siideriä ja yksi pieni. Minullakin menee aina kerralla enemmän vaikken tunne tulevani humalaan isommastakaan määrästä. Yhdessä isossa ligh-siiderissä on n.130 kaloria, kuivassa siiderissä jo 180 kcal.
- Olen vaihtanut kerman ja laktoosittoman maidon kahvissa herajauheeseen. Herajauheesta saa paljon hyvälaatuista proteiinia ja puolessa desissä on vain 0,9 g hiilareita. Jauhe kokkaroituu jos sen sekoittaa kuumaan kahviin, joten olen nauttinut kylmästä kahvista. Herajauhe kulkee kätevästi mukana minigrip-pussissa. Parhaiten se sekoittuu shakerilla; 0,5 L kylmää vettä + 1 tl pikakahvijauhetta + 0,5 dl herajauhetta (esim. toffeen- tai vaniljanmakuinen)
- Olen vaihtanut kaupan suolatut cashew-pähkinät itse paahdettuihin ja suolattuihin kuorellisiin manteleihin, hiilareita vain 6% verrattuna cashewn 20 %:ttiin. Myös itse paahdetut kurpitsansiemenet ovat nameja salaatissa. Laihisvaiheessa pähkinöillä, siemenillä ja manteleilla ei kuitenkaan voi mässäillä jatkuvasti. Mutta jos muut vieressä vetävät sipsejä, on kiva itsekin herkutella jollain suolaisella.
- En lotraa kookosöljyn ja muiden rasvojen kanssa tunnollisesti, vaan käytän sen verran kuin ruoka tarvitsee, ei kevyttuotteita kuitenkaan, enkä rasvan kanssa nuukaile, mutten siis läträäkään. Esim. lassakaa tai moussakaa tehdessäni en paista kurpitsaa pannulla öljyssä vaan nahistutan ne kiertoilmauunissa. En syö paketillista voita viikossa, enkä puolta kiloa juustoa päivässä. Kermaakin kuluu aika vähän loppujen lopuksi.
- Kasvisten vapaa käyttö, ruokaisat salaatit, vokit, selleri-ja kurkkutikut tv-naposteluun, mustikoita ja verkkomelonia jälkiruoaksi. Vähemmän pääruokaa kuten juustoja ja lihaa, ja enemmän lautaselle myös kasviksia.
- Makeutusaineiden vähentäminen. Jatkuva light-colan litkiminen kiihottaa ruokahalua ja pitää makeanhimoa yllä. Light-limuja jatkan hiilihapotetulla vedellä jolloin niiden makeus laimenee. Cola on addiktoivinta, sen jätän suosiolla korkeintaan viikonloppuihin ja ravintoloihin, muuten juon laimennettua light-pommacia tai -jaffaa, ja tietenkin ihan pelkkää vettä.
- Karppileivonnaisten ja muiden herkkujen vähäinen käyttö. Mitään mikä herättää makenhimot ja syömishimon ei kannata syödä säännöllisesti tai ollenkaan vain siksi että siinä on vähemmän hiilareita. Ja sen ymmärtäminen, että kaloritkin merkkaavat, jos syö karppisuklaata, kaloreita tulee kuitenkin saman verran kuin tavallisesta suklaasta. Jos pystyy syömään pari karppikonvehtia silloin tällöin, on se tietenkin ok, pitäähän nautintoja ja paheitakin olla :)
- Oivalluksena myös se, että minun kohdallani painonpudotusta nopeuttaa eniten pitkät kävelylenkit. Ilman liikuntaakin laihtuu, mutta hitaasti. Parasta on se, ettei tarvitse rehkiä, muutama kilometri päivässäkin jo tehoaa. Mieluiten tunnin verran kävelyä 5 krt/vk (parasta jos mukana intervalleja ja/tai kävelysauvat) ja 30 min kiinteytysjumppaa 3krt/vk (esim, kahvakuula, gymstick-keppijumppa, käsipainot; isot lihasryhmät ja perusliikkeet kuten punnerrukset ja kyykyt!)
Nyt alkaa siis karppauksen kuudes viikko.
Tähän mennessä karppaus"ennätykseni" on ollut n.12 viikkoa. Kaikilla laihiksillani seinä on tullut vastaan 3 kuukauden kohdalla. Tai vähintään iso ja pitkäkestoisen retkahdus josta on vaikea päästä takaisin jaloilleen. Eli nyt ei olla siinä edes puolivälissä. Parin kuukauden ajan motivaatio riittää mainiosti vaikkei sen eteen tekisi mitään, kaikki tuntuu helpolta ja yksinkertaiselta ja sitä alkaa luulla että on jo voittanut itsensä. Eihei. Tällä kertaa en aio olla niin sinisilmäinen. Aion olla nöyrempi ja myös armollisempi pieniä sortumisia kohtaan. Nyt ollaan maratoonilla, ei pikamatkalla, pienet takapakit ja sortumiset kuuluvat asiaan, eikä niiden saa antaa lannistaa. Helppoa tämä on siihen asti kun se ei sitä enää ole. On helppo vastustaa hiilariruokia niin kauan kun niitä suuhunsa pane.
Tavoitteet viikolle 08 (kuudes viikko)
- Pidän ruokapäiväkirjaa
- Kuuntelen rentoutus- tms.äänitteen väh. viitenä päivänä
- Luen motivaatiokortit ja pidän hartaushetken väh. viitenä päivänä
- Treenaan kahvakuulalla väh. 15 min 2 kertaa, gymstickillä kerran
- Kävelen väh 30 min väh 5 päivänä
- Käytän MSM-jauhetta 2-3 tl päivässä
- Kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa väh viitenä päivänä
- Kirjoitan blogiin kerran
- Hiilarit alle 40 g/pv
- Painonpudotus väh 0,5 kg
- Päivitän tavoitteiden saavuttamisesta tänne ensi viikon tiistaina, otan ylös vartalon mitat sekä arvioin kirjallisesti tavoitteiden toteutumista kokonaisuudessaan.
Olen nyt viikon verran ottanut MSM-jauhetta 2 tl päivässä. Puhdistusoireita ainakin aluksi tuli, energiataso on myös ehkä noussut hieman. Sekoitan joukkoon sitruunamehua tai carmolistippoja. Olen lisäksi jo pitkään juonut päivittäin (kaksi kertaa) seuraavan sekoituksen: 1 tl viherjauhetta + 1 tl psylliumjauhetta + 1 rkl pellavarouhetta. Puhdistaa, kuitupitoisuus täyttää vatsaa ja pitää suolen toiminnassa.
Muutoksia verrattuna aiempiin karppauksiin:
- Vähäisempi alkoholinkäyttö. Mitä vähemmän sen parempi!Viimeiset pari kertaa kun olen karpannut, eli syksyllä 2009 n.2 kk ja kevään ja kesän 2010 n.3 kk, paino ei pudonnut kuin pari kiloa, suurimpana syynä varmasti jatkuva light-siiderien tissuttelu, kuin myös valkkari-spitzerien ja vodkacolan. Alkoholi sisältää kaloreita, kuivattaa, häiritsee maksan rasvanpolttoa, väsyttää, masentaa, köyhdyttää, krapulamässyt tunnetaan, kokkaaminen ei jaksa kännissä/krapulassa kiinnostaa eikä myöskään urheilu ole silloin suositeltavaa. Laihis ja alkoholi ei yksinkertaisesti sovi yhteen, eikä sen jatkuva käyttö myöskään kuulu hyvään elämään. Kohtuullista naiselle on pari annosta kerran viikossa, kerta-annos ei saisi olla enempää kuin 4, eli vaikkapa kaksi isoa siideriä ja yksi pieni. Minullakin menee aina kerralla enemmän vaikken tunne tulevani humalaan isommastakaan määrästä. Yhdessä isossa ligh-siiderissä on n.130 kaloria, kuivassa siiderissä jo 180 kcal.
- Olen vaihtanut kerman ja laktoosittoman maidon kahvissa herajauheeseen. Herajauheesta saa paljon hyvälaatuista proteiinia ja puolessa desissä on vain 0,9 g hiilareita. Jauhe kokkaroituu jos sen sekoittaa kuumaan kahviin, joten olen nauttinut kylmästä kahvista. Herajauhe kulkee kätevästi mukana minigrip-pussissa. Parhaiten se sekoittuu shakerilla; 0,5 L kylmää vettä + 1 tl pikakahvijauhetta + 0,5 dl herajauhetta (esim. toffeen- tai vaniljanmakuinen)
- Olen vaihtanut kaupan suolatut cashew-pähkinät itse paahdettuihin ja suolattuihin kuorellisiin manteleihin, hiilareita vain 6% verrattuna cashewn 20 %:ttiin. Myös itse paahdetut kurpitsansiemenet ovat nameja salaatissa. Laihisvaiheessa pähkinöillä, siemenillä ja manteleilla ei kuitenkaan voi mässäillä jatkuvasti. Mutta jos muut vieressä vetävät sipsejä, on kiva itsekin herkutella jollain suolaisella.
- En lotraa kookosöljyn ja muiden rasvojen kanssa tunnollisesti, vaan käytän sen verran kuin ruoka tarvitsee, ei kevyttuotteita kuitenkaan, enkä rasvan kanssa nuukaile, mutten siis läträäkään. Esim. lassakaa tai moussakaa tehdessäni en paista kurpitsaa pannulla öljyssä vaan nahistutan ne kiertoilmauunissa. En syö paketillista voita viikossa, enkä puolta kiloa juustoa päivässä. Kermaakin kuluu aika vähän loppujen lopuksi.
- Kasvisten vapaa käyttö, ruokaisat salaatit, vokit, selleri-ja kurkkutikut tv-naposteluun, mustikoita ja verkkomelonia jälkiruoaksi. Vähemmän pääruokaa kuten juustoja ja lihaa, ja enemmän lautaselle myös kasviksia.
- Makeutusaineiden vähentäminen. Jatkuva light-colan litkiminen kiihottaa ruokahalua ja pitää makeanhimoa yllä. Light-limuja jatkan hiilihapotetulla vedellä jolloin niiden makeus laimenee. Cola on addiktoivinta, sen jätän suosiolla korkeintaan viikonloppuihin ja ravintoloihin, muuten juon laimennettua light-pommacia tai -jaffaa, ja tietenkin ihan pelkkää vettä.
- Karppileivonnaisten ja muiden herkkujen vähäinen käyttö. Mitään mikä herättää makenhimot ja syömishimon ei kannata syödä säännöllisesti tai ollenkaan vain siksi että siinä on vähemmän hiilareita. Ja sen ymmärtäminen, että kaloritkin merkkaavat, jos syö karppisuklaata, kaloreita tulee kuitenkin saman verran kuin tavallisesta suklaasta. Jos pystyy syömään pari karppikonvehtia silloin tällöin, on se tietenkin ok, pitäähän nautintoja ja paheitakin olla :)
- Oivalluksena myös se, että minun kohdallani painonpudotusta nopeuttaa eniten pitkät kävelylenkit. Ilman liikuntaakin laihtuu, mutta hitaasti. Parasta on se, ettei tarvitse rehkiä, muutama kilometri päivässäkin jo tehoaa. Mieluiten tunnin verran kävelyä 5 krt/vk (parasta jos mukana intervalleja ja/tai kävelysauvat) ja 30 min kiinteytysjumppaa 3krt/vk (esim, kahvakuula, gymstick-keppijumppa, käsipainot; isot lihasryhmät ja perusliikkeet kuten punnerrukset ja kyykyt!)
Nyt alkaa siis karppauksen kuudes viikko.
Tähän mennessä karppaus"ennätykseni" on ollut n.12 viikkoa. Kaikilla laihiksillani seinä on tullut vastaan 3 kuukauden kohdalla. Tai vähintään iso ja pitkäkestoisen retkahdus josta on vaikea päästä takaisin jaloilleen. Eli nyt ei olla siinä edes puolivälissä. Parin kuukauden ajan motivaatio riittää mainiosti vaikkei sen eteen tekisi mitään, kaikki tuntuu helpolta ja yksinkertaiselta ja sitä alkaa luulla että on jo voittanut itsensä. Eihei. Tällä kertaa en aio olla niin sinisilmäinen. Aion olla nöyrempi ja myös armollisempi pieniä sortumisia kohtaan. Nyt ollaan maratoonilla, ei pikamatkalla, pienet takapakit ja sortumiset kuuluvat asiaan, eikä niiden saa antaa lannistaa. Helppoa tämä on siihen asti kun se ei sitä enää ole. On helppo vastustaa hiilariruokia niin kauan kun niitä suuhunsa pane.
Tavoitteet viikolle 08 (kuudes viikko)
- Pidän ruokapäiväkirjaa
- Kuuntelen rentoutus- tms.äänitteen väh. viitenä päivänä
- Luen motivaatiokortit ja pidän hartaushetken väh. viitenä päivänä
- Treenaan kahvakuulalla väh. 15 min 2 kertaa, gymstickillä kerran
- Kävelen väh 30 min väh 5 päivänä
- Käytän MSM-jauhetta 2-3 tl päivässä
- Kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa väh viitenä päivänä
- Kirjoitan blogiin kerran
- Hiilarit alle 40 g/pv
- Painonpudotus väh 0,5 kg
- Päivitän tavoitteiden saavuttamisesta tänne ensi viikon tiistaina, otan ylös vartalon mitat sekä arvioin kirjallisesti tavoitteiden toteutumista kokonaisuudessaan.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
1.kuukauden tuloksia
Tänään keskiviikkona oli taas punnistuspäivä, painoa tippunut 1,3 kiloa! Jee, kannatti sinnikkäästi jatkaa karppilinjalla, vaikkei viime viikolla paino pudonnut grammaakaan.
Painoa on nyt pudonnut kuukaudessa aika tarkkaan tasan 3 kiloa. Se on ollut aiemminkin mulle hyvä vauhti. Tosin nyt kun lähtöpaino oli 129,8, luulisi että paino olisi voinut pudota varsinkin näin alussa huomattavasti rivakampaa tahtia. Painokäyräni voi tsekata karppaus.infon painokampanja-sivuilta
Viikon aikana lisäsin ohjelmaani kävelyn, välteltyäni pakkastekosyyn varjolla kaikkea liikuntaa kuukausitolkulla. Kävelin torstaita lukuunottamatta joka päivä 2-4 km. Ruokapäiväkirja jäi pitämättä melkein koko viikkona, työkiireisiin vedoten, vaikkei koskaan oikeasti ihan niin kiire voi olla.
Olen ollut kuukauden aikana todella paljon hyväntuulisempi aiempaan verrattuna. Sorruin viime lauantaina juomaan muutaman siiderin, minkä huomasi pahantuulisuutena parin päivän jälkeen juomisesta. Kuulemma välittäjäaineet aivoissa laskevat alkoholin nauttimisen seurauksena, mikä voi ilmeta masennuksena, ahdistuksena ja pahantuulisuutena. Itse olen tuolle erityisen herkkä, ja huomaan voivani pitkällä tähtäimellä paremmin raittiina. Puhumattakaan siitä, ettei siiderit kuulu ketodieetille eikä muutenkaan laihduttamiseen! Maksa ei voi polttaa rasvaa samaan aikaan alkoholin nauttimisen kanssa, itsehillintä pettää helpommin, krapulassa tulee mässättyä ja itsesyytökset saattavat johtaa lohdutuksen etsimiseen syöpöttelystä.
Mutta muuten siis on ollut positiivinen mieliala, olen ollut sisäisesti tyynempi, kärsivällisempi, huumorintajuisempi, työmoraali on ollut korkeammalla, nukun hyvin ja ulkoilu on alkanut maittamaan. Mieliteot ja makean himo ovat hellittäneet, vatsavaivoja EI OLE (!), teen paljon ruokaa itse, nautin ruoasta mutta tarvitsen sitä vain pari kolme kertaa päivässä, eli olen vapaa himoilusta ja ylensyönnistä, housut istuvat väljemmin ja itsetunto on parampi. Tämä on karppamisen ansiota, väittäisin. Toki aina kun saa hallinnantunnetta, tämä tällainen kaikenpuolinen myönteinen minäkuva kasvaa. Mutta vatsavaivojen poissaolo, hyvä unenlaatu ja vapaus syömishimoista on kyllä ainutlaatuisesti karppaamiseen liittyvää
Painoa on nyt pudonnut kuukaudessa aika tarkkaan tasan 3 kiloa. Se on ollut aiemminkin mulle hyvä vauhti. Tosin nyt kun lähtöpaino oli 129,8, luulisi että paino olisi voinut pudota varsinkin näin alussa huomattavasti rivakampaa tahtia. Painokäyräni voi tsekata karppaus.infon painokampanja-sivuilta
Viikon aikana lisäsin ohjelmaani kävelyn, välteltyäni pakkastekosyyn varjolla kaikkea liikuntaa kuukausitolkulla. Kävelin torstaita lukuunottamatta joka päivä 2-4 km. Ruokapäiväkirja jäi pitämättä melkein koko viikkona, työkiireisiin vedoten, vaikkei koskaan oikeasti ihan niin kiire voi olla.
Olen ollut kuukauden aikana todella paljon hyväntuulisempi aiempaan verrattuna. Sorruin viime lauantaina juomaan muutaman siiderin, minkä huomasi pahantuulisuutena parin päivän jälkeen juomisesta. Kuulemma välittäjäaineet aivoissa laskevat alkoholin nauttimisen seurauksena, mikä voi ilmeta masennuksena, ahdistuksena ja pahantuulisuutena. Itse olen tuolle erityisen herkkä, ja huomaan voivani pitkällä tähtäimellä paremmin raittiina. Puhumattakaan siitä, ettei siiderit kuulu ketodieetille eikä muutenkaan laihduttamiseen! Maksa ei voi polttaa rasvaa samaan aikaan alkoholin nauttimisen kanssa, itsehillintä pettää helpommin, krapulassa tulee mässättyä ja itsesyytökset saattavat johtaa lohdutuksen etsimiseen syöpöttelystä.
Mutta muuten siis on ollut positiivinen mieliala, olen ollut sisäisesti tyynempi, kärsivällisempi, huumorintajuisempi, työmoraali on ollut korkeammalla, nukun hyvin ja ulkoilu on alkanut maittamaan. Mieliteot ja makean himo ovat hellittäneet, vatsavaivoja EI OLE (!), teen paljon ruokaa itse, nautin ruoasta mutta tarvitsen sitä vain pari kolme kertaa päivässä, eli olen vapaa himoilusta ja ylensyönnistä, housut istuvat väljemmin ja itsetunto on parampi. Tämä on karppamisen ansiota, väittäisin. Toki aina kun saa hallinnantunnetta, tämä tällainen kaikenpuolinen myönteinen minäkuva kasvaa. Mutta vatsavaivojen poissaolo, hyvä unenlaatu ja vapaus syömishimoista on kyllä ainutlaatuisesti karppaamiseen liittyvää
Tavoitteeni päivittäisistä aina pitkään tähtäimeen
Tavoitteita on hyvä olla. Varsinkin päivätasolla, sillä päivä kerrallaan sitä edetään. Luin loistavan blogikirjoituksen Kukka Laaksolta, joka sai mut taas kerran pohtimaan tätä juttua (linkki kirjoitukseen)
Itse olen aina ollut helposti turhaantuva, intohimoinen mutta laiska, kaikkimullehetitännenyt-sukupolven kasvatti jolta on puuttunut nöyryyttä nähdä raa`an työnteon ja puurtamisen tärkeys ja hienous. En ole oikeutettu saamaan kaikkea kultalautasella, vaan hienoimmat asiat vaatii ainakin jonkin verran kärsimystä ja paljon odottelua. Vertauskuvia on monta. Lapsen saaminen on yksi niistä; kannat lasta eli odotat 9 kk, sitten kivulla synnytät lapsen. Adoptio se vasta pitkä ja kalli prosessi onkin. Pointtina se, ettei omaa lasta voi saada tosta vaan heti kun vauvakuume iskee. Opiskelu on prosessiesimerkeistä minulle selvin; menet kouluun, istut siellä, teet läksyt, luet tenttiin. Joka päivä, kunnes kuluu viikko ja kuukausi toisensa perään näin, kurssi kurssilta alkaa loppu häämöttää ja näin kuluu vuosi toisensa jälkeen, sitten sitä yhtenä päivänä isketään valmistujaisjuhlassa tutkintotodistus kouraan. Ei voi saada tutkintoa yhdessä rykäisyllä tosta noin, vaan täytyy herätä, mennä, istua, tuhertaa, kirjoittaa, tylsistyä, oivaltaa, istua, odottaa. Sitten on työ; palkan saa vain jos jaksaa töihin raahautua joka ikinen työpäivä ja tehdä tarvittavat asiat joka päivä. Vaikkei huvittaisi. Vaikka olisi kivempaakin tekemistä.
Nämä kaikki esimerkit lienevät meille tuttuja. Samaa voi soveltaa taatusti myös laihtumisen kunnon kohottamisen kanssa. Laihduttaminen vaatii tosi myös tavoitteita, mutta tosi asiassa työ tapahtuu päivä kerrallaan, valinta kerrallaan, ateria kerrallaan, treeni kerrallaan. Valitsenko tässä hetkessä niin, että se vie minut kohti tavoitteitani vai kauemmas niistä? Mitä useammin valitsen oikein, sitä rivakammin alkaa tulosta tulla, mitä useammin valitsen helpoimman reitin, sitä kauemmin saan odotella ja sitä todennäköisemmin turhaudun ja annan periksi. Minä olen tyyppiesimerkki helpoimman tien valitsijasta. Ja se tie ei ole kivoin, vaikka se onkin helpoin. En tiedä mikä minussa kasvoi vinoon. Vanhempani ovat kaikkea muuta, old schoolia, esimerkillisiä. Jonkin verran edistystä on tapahtunut, kuten työmoraalissa ja ihmissuhteeseen sitoutumisessa. Olen huomannut työnteon palkitsevuuden, sen itsekunnioituksen joka tulee kun pystyy elättämään itse itsensä, ja sen kuinka hillittömän paremmalta sohvalla makoilu ja rentoutuminen tuntuu kun on ensin henkisesti ja fyysisesti rasittanut ja haastanut itsensä. Aiemmin myös parisuhteista lähdin ensimmäinen kinan jälkeen dramaattisesti, parin kuukauden tapailun jälkeen. Nyt olen asunut avoliitossa vuoden, ja olemme kinastelleet useasti, ilman että teen siitä sen suurempaa numeroa ja ilman että mieleeni edes tulisi lähteä :) Opiskelujen kanssa edelleen kamppailen, mutta ainakin olen sinnikkäästi pysynyt samassa koulussa, samalla alalla, samalla paikkakunnalla myöhästymisestä huolimatta, neuvotellen opettajien kanssa ja anoen jatkoaikaa. Aiemmin se olisi ollut liian nöyryyttävää.
Prosessini laihtua ja muuttaa elämäntapani menevät siis paljon syvemmälle kuin vain hiilareihin ja annoskokoihin, minun prosessini on aikuistuminen, vastuunottaminen, odottaminen, kärsivällisyys, puurtaminen, sinnikkyys, rohkeus valita vaikempi tie.
Sitten pohdiskelusta konkreettisempiin tavoitteisiin, koska ilman konkretiaa ei ole kuin epämääräisiä haaveita. Unelmia on hyvä olla, visualisointi on tärkeää, mutta unelmien ylle on puettava työhaalarit, ja se tarkoittaa pieniä päivittäisiä konkreettisia tavoitteita.
Painonpudotuksessa minulla on tavoitteena laihtua lievän ylipainon ja normaalipainon rajamaille, eli jotain 67-75 kiloa vois olla sopiva. Lähtöpainoni on 129,8, eli pudotettavaa on 55-63 kiloa. Helvetin hurja määrä!!
Rasvaa voi sulaa kuulemani mukaan vain noin 100 g päivässä, mikä tarkoittaisi kolmen rasvakilon pudotusta kuukausitasolla. Täten tavoitteeni on laihtua 3 kiloa kuukaudessa.
Hiilareiden sopiva määrä näillä tiedoin olisi laihdutusvaiheessa n.15-40 g/pv, joista suurin osa kasviksista.
Voisin tässä kertoa päivittäisistä tavoitteistani joita kirjaan päiväkirjaani, ne ovat asioita joiden uskon auttavan minua pitkän tähtäimen laihduttamisessa. Tavoitteenani minulla on myös vähintään kerran viikossa pitää katsaus, jossa merkkaan menestykseni tavoitteiden saavuttamisessa. Pitkällä aikavälillä voi sitten nähdä mitkä asiat korreloivat painon kanssa eniten.
Päivittäisiä päiväkirjamerkintöjäni ovat:
Ruoka; aika / mitä syöty ja juotu / missä / oliko ylensyöntiä / Huomioita, esim. hiilareiden määrä, tunteet tms.
Tavoitteita jotka merkkaan tukkimiehen kirjanpidolla;
- rentoutus-/itsehypnoosi-/nlp-äänitteen kuunteleminen (aiheina laihduttaminen, itsetunto, tavoitteiden visualisointi jne.) Äänitteet olen lainannut kirjastosta ja saanut xtravaganza-ryhmästä (ei toiminut se ryhmä mun kohdalla ollenkaan, herrajestas mikä pelle meillä oli ohjaajana, ja se rasvaton karppaus hyi h**)
- hartaushetken pitäminen, OA-tyyliin. Mulla on OA-kirjallisuutta, kuten "Abstinence", "For today" ja "Voices of Recovery" sekä "12 askelta ja 12 perinnettä" luen niitä ja pohdiskelen lukemaani, rukoilen OA-rukouksia ja vapaamuotoisemmin myös, kuten "en itse pysty, jumala pystyy, annan jumalan auttaa". Tässä kohtaa kaikille jotka ei ole 12 askeleen ohjelmaan perehtyneitä tiedoksi, että ei siis tarvitse olla uskovainen rukoillakseen, vaan nuita voi ajatella enemmänkin meditaatiota, mietiskelynä ja oman yksilöllisen hengellisyyden harjoittamisena, mitä se sitten itse kullekin onkaan.
- luen motivaatio/affirmaatiokortteja, jotka olen itse tehnyt ja joita säilytän pienessä kangaspussukassa. Sitä voi kuljettaa myös mukanaan kaikkialle ja lukea useasti päivässä, itse koen paremmaksi lukea kerran päivässä, mutta ajatuksella. Samalla kun luen, yritän visualisoida. Eli olen kirjoittanut syitä laihtua, syitä harrastaa liikuntaa, syitä muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi, vaihtoehtoista tekemistä syöpöttelylle. Sitten on kortit joissa on iskulauseita, motivoivia ajatelmia ja affirmaatioita tyyliin "intohimo syömiseen intohimoksi elämään" ja "ruoka ei auta muuhun kuin nälkään".
- liikuntasuoritukset, tavoitteena käyttää portaita hissin sijaan, jumpata vähintään 10 min ja kävellä vähintään 2 km ellei taivaalta sada kissoja. Liikuntapäiväkirjaa on hyvä pitää myös kiloklubissa, joka laskee kulutetut kalorit ja kannustaa tiettyyn liikuntamäärään -ja laatuun viikossa.
- kiitollisuuspäiväkirja; merkkaan kiitollisuutta herättäneet asiat, iloa ja toivoa herättäneet asiat, myönteiset ja tavoitteiden toteutumiseen tähtäävät asiat. Pienetkin.
- kasvisten määrä, vedän viivan aina 100g kasviksia kohti, tavoitteena väh.400g
- pyrin myös (muutaman) kerran viikossa kirjoittamaan blogia, tekemään psykologisia harjoituksia, treenaamaan hieman raskaammin, olemaan yhteydessä läheisiini ja käymään OA-kokouksessa.
Itse olen aina ollut helposti turhaantuva, intohimoinen mutta laiska, kaikkimullehetitännenyt-sukupolven kasvatti jolta on puuttunut nöyryyttä nähdä raa`an työnteon ja puurtamisen tärkeys ja hienous. En ole oikeutettu saamaan kaikkea kultalautasella, vaan hienoimmat asiat vaatii ainakin jonkin verran kärsimystä ja paljon odottelua. Vertauskuvia on monta. Lapsen saaminen on yksi niistä; kannat lasta eli odotat 9 kk, sitten kivulla synnytät lapsen. Adoptio se vasta pitkä ja kalli prosessi onkin. Pointtina se, ettei omaa lasta voi saada tosta vaan heti kun vauvakuume iskee. Opiskelu on prosessiesimerkeistä minulle selvin; menet kouluun, istut siellä, teet läksyt, luet tenttiin. Joka päivä, kunnes kuluu viikko ja kuukausi toisensa perään näin, kurssi kurssilta alkaa loppu häämöttää ja näin kuluu vuosi toisensa jälkeen, sitten sitä yhtenä päivänä isketään valmistujaisjuhlassa tutkintotodistus kouraan. Ei voi saada tutkintoa yhdessä rykäisyllä tosta noin, vaan täytyy herätä, mennä, istua, tuhertaa, kirjoittaa, tylsistyä, oivaltaa, istua, odottaa. Sitten on työ; palkan saa vain jos jaksaa töihin raahautua joka ikinen työpäivä ja tehdä tarvittavat asiat joka päivä. Vaikkei huvittaisi. Vaikka olisi kivempaakin tekemistä.
Nämä kaikki esimerkit lienevät meille tuttuja. Samaa voi soveltaa taatusti myös laihtumisen kunnon kohottamisen kanssa. Laihduttaminen vaatii tosi myös tavoitteita, mutta tosi asiassa työ tapahtuu päivä kerrallaan, valinta kerrallaan, ateria kerrallaan, treeni kerrallaan. Valitsenko tässä hetkessä niin, että se vie minut kohti tavoitteitani vai kauemmas niistä? Mitä useammin valitsen oikein, sitä rivakammin alkaa tulosta tulla, mitä useammin valitsen helpoimman reitin, sitä kauemmin saan odotella ja sitä todennäköisemmin turhaudun ja annan periksi. Minä olen tyyppiesimerkki helpoimman tien valitsijasta. Ja se tie ei ole kivoin, vaikka se onkin helpoin. En tiedä mikä minussa kasvoi vinoon. Vanhempani ovat kaikkea muuta, old schoolia, esimerkillisiä. Jonkin verran edistystä on tapahtunut, kuten työmoraalissa ja ihmissuhteeseen sitoutumisessa. Olen huomannut työnteon palkitsevuuden, sen itsekunnioituksen joka tulee kun pystyy elättämään itse itsensä, ja sen kuinka hillittömän paremmalta sohvalla makoilu ja rentoutuminen tuntuu kun on ensin henkisesti ja fyysisesti rasittanut ja haastanut itsensä. Aiemmin myös parisuhteista lähdin ensimmäinen kinan jälkeen dramaattisesti, parin kuukauden tapailun jälkeen. Nyt olen asunut avoliitossa vuoden, ja olemme kinastelleet useasti, ilman että teen siitä sen suurempaa numeroa ja ilman että mieleeni edes tulisi lähteä :) Opiskelujen kanssa edelleen kamppailen, mutta ainakin olen sinnikkäästi pysynyt samassa koulussa, samalla alalla, samalla paikkakunnalla myöhästymisestä huolimatta, neuvotellen opettajien kanssa ja anoen jatkoaikaa. Aiemmin se olisi ollut liian nöyryyttävää.
Prosessini laihtua ja muuttaa elämäntapani menevät siis paljon syvemmälle kuin vain hiilareihin ja annoskokoihin, minun prosessini on aikuistuminen, vastuunottaminen, odottaminen, kärsivällisyys, puurtaminen, sinnikkyys, rohkeus valita vaikempi tie.
Sitten pohdiskelusta konkreettisempiin tavoitteisiin, koska ilman konkretiaa ei ole kuin epämääräisiä haaveita. Unelmia on hyvä olla, visualisointi on tärkeää, mutta unelmien ylle on puettava työhaalarit, ja se tarkoittaa pieniä päivittäisiä konkreettisia tavoitteita.
Painonpudotuksessa minulla on tavoitteena laihtua lievän ylipainon ja normaalipainon rajamaille, eli jotain 67-75 kiloa vois olla sopiva. Lähtöpainoni on 129,8, eli pudotettavaa on 55-63 kiloa. Helvetin hurja määrä!!
Rasvaa voi sulaa kuulemani mukaan vain noin 100 g päivässä, mikä tarkoittaisi kolmen rasvakilon pudotusta kuukausitasolla. Täten tavoitteeni on laihtua 3 kiloa kuukaudessa.
Hiilareiden sopiva määrä näillä tiedoin olisi laihdutusvaiheessa n.15-40 g/pv, joista suurin osa kasviksista.
Voisin tässä kertoa päivittäisistä tavoitteistani joita kirjaan päiväkirjaani, ne ovat asioita joiden uskon auttavan minua pitkän tähtäimen laihduttamisessa. Tavoitteenani minulla on myös vähintään kerran viikossa pitää katsaus, jossa merkkaan menestykseni tavoitteiden saavuttamisessa. Pitkällä aikavälillä voi sitten nähdä mitkä asiat korreloivat painon kanssa eniten.
Päivittäisiä päiväkirjamerkintöjäni ovat:
Ruoka; aika / mitä syöty ja juotu / missä / oliko ylensyöntiä / Huomioita, esim. hiilareiden määrä, tunteet tms.
Tavoitteita jotka merkkaan tukkimiehen kirjanpidolla;
- rentoutus-/itsehypnoosi-/nlp-äänitteen kuunteleminen (aiheina laihduttaminen, itsetunto, tavoitteiden visualisointi jne.) Äänitteet olen lainannut kirjastosta ja saanut xtravaganza-ryhmästä (ei toiminut se ryhmä mun kohdalla ollenkaan, herrajestas mikä pelle meillä oli ohjaajana, ja se rasvaton karppaus hyi h**)
- hartaushetken pitäminen, OA-tyyliin. Mulla on OA-kirjallisuutta, kuten "Abstinence", "For today" ja "Voices of Recovery" sekä "12 askelta ja 12 perinnettä" luen niitä ja pohdiskelen lukemaani, rukoilen OA-rukouksia ja vapaamuotoisemmin myös, kuten "en itse pysty, jumala pystyy, annan jumalan auttaa". Tässä kohtaa kaikille jotka ei ole 12 askeleen ohjelmaan perehtyneitä tiedoksi, että ei siis tarvitse olla uskovainen rukoillakseen, vaan nuita voi ajatella enemmänkin meditaatiota, mietiskelynä ja oman yksilöllisen hengellisyyden harjoittamisena, mitä se sitten itse kullekin onkaan.
- luen motivaatio/affirmaatiokortteja, jotka olen itse tehnyt ja joita säilytän pienessä kangaspussukassa. Sitä voi kuljettaa myös mukanaan kaikkialle ja lukea useasti päivässä, itse koen paremmaksi lukea kerran päivässä, mutta ajatuksella. Samalla kun luen, yritän visualisoida. Eli olen kirjoittanut syitä laihtua, syitä harrastaa liikuntaa, syitä muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi, vaihtoehtoista tekemistä syöpöttelylle. Sitten on kortit joissa on iskulauseita, motivoivia ajatelmia ja affirmaatioita tyyliin "intohimo syömiseen intohimoksi elämään" ja "ruoka ei auta muuhun kuin nälkään".
- liikuntasuoritukset, tavoitteena käyttää portaita hissin sijaan, jumpata vähintään 10 min ja kävellä vähintään 2 km ellei taivaalta sada kissoja. Liikuntapäiväkirjaa on hyvä pitää myös kiloklubissa, joka laskee kulutetut kalorit ja kannustaa tiettyyn liikuntamäärään -ja laatuun viikossa.
- kiitollisuuspäiväkirja; merkkaan kiitollisuutta herättäneet asiat, iloa ja toivoa herättäneet asiat, myönteiset ja tavoitteiden toteutumiseen tähtäävät asiat. Pienetkin.
- kasvisten määrä, vedän viivan aina 100g kasviksia kohti, tavoitteena väh.400g
- pyrin myös (muutaman) kerran viikossa kirjoittamaan blogia, tekemään psykologisia harjoituksia, treenaamaan hieman raskaammin, olemaan yhteydessä läheisiini ja käymään OA-kokouksessa.
tiistai 8. helmikuuta 2011
Viikkopunnitus
Paino ei ollut suureksi yllätyksekseni tippunut yhtään viikossa, vaikka laskin hiilareita, punnitsin ja mittailin ruokia. Hiilarit olivat koko viikon n.20-30g, yhtenä päivänä 40g. Kyllä itku tirahti aamun punnituksessa. Lauantaina kävin vaa`alla ja se näytti 127,1, tänään keskiviikkona 3 päivää myöhemmin 127,7. Yli puoli kiloa lisää, vaikken koe tehneeni mitään väärin. Siksi tulos tuntuu painonnousulta, vaikka viime keskiviikosta ei painoa lisää ole tullutkaan. Vyötärön ympäryskin on pysynyt samana viimeiset kaksi viikkoa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi paino ei ole alkanut jo laskea vauhdilla, tästä lähtökohdasta, melkein 130 kiloisena, painon pitäisi tippua aluksi ihan reippaasti, itsellään lähes. Olen nyt raittiinakin jo kuudetta viikkoa, light-limsojen ja makeutusaineiden kulutus on vähentynyt radikaalisti, jopa maidon ja jugurtin olen jättänyt lähes tyystin. En ole mässäillyt rasvalla, vaan käyttänyt sitä sen verran mitä ruoanlaitto vaatii.
Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää! Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää!
Painokampanja
Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää! Mutta periksi en annna! Nyt lähtee karppauksen neljäs viikko, makeanhimo ja syömishimot ovat laantuneet olemattomiin, olen saanut uutta virtaa ja itsevarmuutta, sisäistä rauhaa. Pinna on pidempi ja hyväntuulisuutta riittää entiseen verrattuna ihan eri tavalla. Nautin ruoasta, se maistuu ihanalle, tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä. Verensokeri on tasainen vaikuttaen positiivisesti mielialaan ja energiatasoon. Läheiset ovat kannustavia. Yritän muistaa, ettei painonpudotus ole tärkeintä, ettei tämä ole ohimenenevä dieetti, vaan parhaat tulokset ruokavaliossa ovat nimenomaan henkisellä ja terveydellisellä puolella. Kun ylipainoa on näin paljon, on sen pakko alkaa sulamaan väkisinkin jossain vaiheessa kun verensokeri ja insuliinit ei hypi pilvissä ja laaksoissa, eikä kalorimässyjä enää tapahdu ei alkoholiakaan kulu. Se on luonnonlaki, minun pitää vain sinnikkäästi käydä väsytystaistelua haluttoman kroppani kanssa. Eiköhän se anna periksi ja herää yhteistyöhön ennen pitkää!
Painokampanja
tiistai 1. helmikuuta 2011
Ketoosiin!
http://karppaus.info/kilot/jasen.php?id=19890 (Linkki painokampanjan sivuille)
Tänään alkaa kolmas viikko karppausta! Paino on pudonnut kahdessa viikossa 2,1 kg, mikä on mielestäni mun kokoiselle hirveän vähän tässä ajassa, kun ylimääräisiä nesteitäkin pitäisi olla enemmän kertyneenä kehossa. Siispä ajattelin josko pistäisin vähän vauhtia rasvanpolttoon ketoosilla. Olen oikeastaan vain kerran ollut ketoosidieetillä, muulloin karppaamiseni on ollut aika "sinne päin"-touhua, eli en ole punninnut ja mitannut ruokia enkä välttämättä pitänyt ruokapäiväkirjaa jossa pitäisin kirjaa hiilareista. Karppaamisessani onkin ollut yleensä juuri se toiveena, ettei tällä ruokavaliolla tarvitsisi laskea mitään! Kun on ollut niin kyllästynyt kaloriorjuuteen, makroravinteiden kyttäämiseen, liikuntamääriin, vaakaan ja mittanauhaan...Mutta koska painoindeksini oli kolmisen viikkoa sitten 44,1 ja tällä hetkellä 43,7 (tarkoittaa: sairaalloisen lihava, morbidly obese), ei minulla oikein ole varaa löysäilyyn. Olen jo pitänyt ruokapäiväkirjaa "Overcoming binge eating"-kirjan mallin mukaan, mutta en ole laskenut hiilareita. Nyt siis tarkoituksena mitata ja punnita ruoka, jatkaa päiväkirjan pitämista ja laskea hiilarit alle 30 grammaan päivässä. Sillä pitäisi päästä ketoosiin. Atkinsin aloitusvaiheessa mennään 20 grammalla, mutta se on varman päälle-luku, suuremmallakin määrällä pitäisi päästä ketoosiin.
Karppaus.infon painokampanja on tänä keväänä nimeltään Voilla voittoon! Olen sinne syöttänyt viikkopunnituksen ja tavoitteenani on saada painoindeksi hyvän matkaa alle 40 kesään mennessä. Alussa linkki sivuilleni sinne.
Liikunta ei oikein ole alkanut vielä maistua. Kahvakuulat makaavat toimettomina olohuoneen nurkassa, kävelysauvat ovenpielessä eivät ole vielä käyneet ulkoilmaa haistelemassa, salikassi on maannut eteisen hyllyllä kuukausia paikallaan, jumppa dvd:t keräävät pölyä kirjahyllyssä. Odotan sitä maagista energianpuuskaa joka saisi mut riekkumaan hikisenä päivästä toiseen verkkarit jalassa. Mutta ei toistaiseksi vielä ole tullut sitä päivää. Onneksi ketoosin nojalla saan hyvällä omallatunnolla olla alkamatta mitään kuntokuuria vieläkään. Mutta aloitetaan hitaasti, pistetään edes nokka ulos joka päivä, noustaan portaat hissin sijaan...plääh. Talossamme oli hissiremontti kaksi kuukautta, ja silloin nousin portaat kun oli pakko, ei ollut vaihtoehtoa, sen jälkeen ei portaat paljon ole ulisseet mun kenkien alla.
Tänään alkaa kolmas viikko karppausta! Paino on pudonnut kahdessa viikossa 2,1 kg, mikä on mielestäni mun kokoiselle hirveän vähän tässä ajassa, kun ylimääräisiä nesteitäkin pitäisi olla enemmän kertyneenä kehossa. Siispä ajattelin josko pistäisin vähän vauhtia rasvanpolttoon ketoosilla. Olen oikeastaan vain kerran ollut ketoosidieetillä, muulloin karppaamiseni on ollut aika "sinne päin"-touhua, eli en ole punninnut ja mitannut ruokia enkä välttämättä pitänyt ruokapäiväkirjaa jossa pitäisin kirjaa hiilareista. Karppaamisessani onkin ollut yleensä juuri se toiveena, ettei tällä ruokavaliolla tarvitsisi laskea mitään! Kun on ollut niin kyllästynyt kaloriorjuuteen, makroravinteiden kyttäämiseen, liikuntamääriin, vaakaan ja mittanauhaan...Mutta koska painoindeksini oli kolmisen viikkoa sitten 44,1 ja tällä hetkellä 43,7 (tarkoittaa: sairaalloisen lihava, morbidly obese), ei minulla oikein ole varaa löysäilyyn. Olen jo pitänyt ruokapäiväkirjaa "Overcoming binge eating"-kirjan mallin mukaan, mutta en ole laskenut hiilareita. Nyt siis tarkoituksena mitata ja punnita ruoka, jatkaa päiväkirjan pitämista ja laskea hiilarit alle 30 grammaan päivässä. Sillä pitäisi päästä ketoosiin. Atkinsin aloitusvaiheessa mennään 20 grammalla, mutta se on varman päälle-luku, suuremmallakin määrällä pitäisi päästä ketoosiin.
Karppaus.infon painokampanja on tänä keväänä nimeltään Voilla voittoon! Olen sinne syöttänyt viikkopunnituksen ja tavoitteenani on saada painoindeksi hyvän matkaa alle 40 kesään mennessä. Alussa linkki sivuilleni sinne.
Liikunta ei oikein ole alkanut vielä maistua. Kahvakuulat makaavat toimettomina olohuoneen nurkassa, kävelysauvat ovenpielessä eivät ole vielä käyneet ulkoilmaa haistelemassa, salikassi on maannut eteisen hyllyllä kuukausia paikallaan, jumppa dvd:t keräävät pölyä kirjahyllyssä. Odotan sitä maagista energianpuuskaa joka saisi mut riekkumaan hikisenä päivästä toiseen verkkarit jalassa. Mutta ei toistaiseksi vielä ole tullut sitä päivää. Onneksi ketoosin nojalla saan hyvällä omallatunnolla olla alkamatta mitään kuntokuuria vieläkään. Mutta aloitetaan hitaasti, pistetään edes nokka ulos joka päivä, noustaan portaat hissin sijaan...plääh. Talossamme oli hissiremontti kaksi kuukautta, ja silloin nousin portaat kun oli pakko, ei ollut vaihtoehtoa, sen jälkeen ei portaat paljon ole ulisseet mun kenkien alla.
Uusi vuosi, uusi elämä, uudistettu blogi
Tunnustan, olen paatunut syöppö ja ikuinen jojo-laihduttaja. Olen vannonut lukemattomia kertoja että nyt se kierre loppuu ja nyt laihdutan viimeistä kertaa. Siksi en aio aloittaa tätä vuotta lesoillen blogissani miten kaikki on tällä kertaa erilaista. Elämä on matka, ja sitä on etenkin myös elämäntapojen muutos. Sillä perimmäinen tarkoitukseni ei ole laihtua x kiloa tai kaventua x senttejä ja näyttää x laiselta. Se oli tavoitteeni ikävuosista 11-25. Laihtua jotenkin maagisesti voidakseni jatkaa elämääni entiseen tapaan, tai oikeastaan mielellään muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi. Vuosien varrella on nähty isoja pudotuksia, mutta kaikkien toivoa tihkuvien laihisten jälkeen tuloksena tällä hetkellä ylipainoa puolensataa kiloa ja enemmänkin. Olen koittanut myös terapioita, ruokapäiväkirjaa, tietoista syömistä, 12 askeleen ohjelmaa, suggestiota ja hypnoosia, pillereitä, voiteita ja muuta hömppää, vertaistukiryhmää, nettisivuja, blogeja, intuitiivista syömistä, superfoodeja, vegetarismia, veganismia, elävää ravintoa, atkinsia, kaalisoppaa, kuntosalia ja jumppaa, kotikuntolaitteita, pussikeittoja ja pirtelöitä, ateriankorvauspatukoita, lisäravinteita, personal traineria, joogaa, rentoutuskasetteja, kymmeniä ja taas kymmeniä eri laihdutusoppaita, affirmaatioita, rukoilua, nlp:tä, hiivasyndroomadieettiä, turvesaunaa, kylmäkääreitä, mehupaastoja viikkojen ajan, kolmituntisia aamulenkkejä...ja varmaan vielä paljon muita konsteja ja keinoja joita en nyt heti muista.
En saa mieleeni mitään erityistä kauheaa traumaa lapsuudesta joka pakottaisi minut syömään liikaa. Olen tunnesyöppö, sen tiedän ja tunnustan ja se on itsestäänselvää myös jokaiselle joka minut näkee. Laihduttaminen ja etenkin painonhallinta näyttäisi kuitenkin olevan käsittämättömän monimutkainen vyyhti erilaisia tekijöitä, ja siihen paneutumiseen tulee menemään aikaa ja se tulee viemään kaiken energiani. Mutta pidän edelleen tätä asiaa tärkeänä, monestakin syystä. Ulkonäkö on yksi syy, sitä suurempi huolenaiheeni tällä hetkellä terveys ja perhesuunnittelu, ja ennenkaikkea itseni haastaminen elämään parasta elämääni. Ja sitä parasta en tosiaan koe voivani elää tällä tavalla, tällä mielellä ja tällä painolastilla.
En saa mieleeni mitään erityistä kauheaa traumaa lapsuudesta joka pakottaisi minut syömään liikaa. Olen tunnesyöppö, sen tiedän ja tunnustan ja se on itsestäänselvää myös jokaiselle joka minut näkee. Laihduttaminen ja etenkin painonhallinta näyttäisi kuitenkin olevan käsittämättömän monimutkainen vyyhti erilaisia tekijöitä, ja siihen paneutumiseen tulee menemään aikaa ja se tulee viemään kaiken energiani. Mutta pidän edelleen tätä asiaa tärkeänä, monestakin syystä. Ulkonäkö on yksi syy, sitä suurempi huolenaiheeni tällä hetkellä terveys ja perhesuunnittelu, ja ennenkaikkea itseni haastaminen elämään parasta elämääni. Ja sitä parasta en tosiaan koe voivani elää tällä tavalla, tällä mielellä ja tällä painolastilla.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Lähes vuoden tauon jälkeen täällä taas!
Olen vuodessa tullut taas takaisin näiden ajatusten kanssa yhteen, ja kaipaan kirjoittamista. Kiitollisuuspäiväkirjaa monet onkin pitäneet, ja minäkin aina välillä omaan vihkoon, mutta ajattelin sitä voivani kirjoittaa myös blogiin. Haluan tarkemmin sanottuna oikeastaan bongata päivittäin asioita ja tekoja, jotka ovat kauniita, kilttejä
, epäitsekkäitä, tyytyväisyyttä tuovia ja kiitoksen ansaitsevia. Olen huomannut keskittyväni negatiivisiin asioihin liiaksi, kaikkeen sellaiseen missä olisi parantamisen varaa, ja mielessään huomaa paisuttelevansa puutteita ja ikäviä asioita. Sitten niitä negatiivisia asioita huomaa ympärillään ja ne vahvistaa omaa pahaa oloa ja tunnetta siitä, että maailma on paha ja tulevaisuus synkkä. Tulee sellainen puutteen ja tyytymättömyyden mieliala. Haluan kääntää tämän ajattelumallin päälaelleen!
Kivoja asioita tänään:
-Vanha sairas pariskunta huolehtii muistiongelmaisesta itseään vanhemmasta sukulaismiehestä
- Naapuri piti minulle ovea auki
- Työnantajani tarjosi minulle hyvät ruoat ja kahvit
, epäitsekkäitä, tyytyväisyyttä tuovia ja kiitoksen ansaitsevia. Olen huomannut keskittyväni negatiivisiin asioihin liiaksi, kaikkeen sellaiseen missä olisi parantamisen varaa, ja mielessään huomaa paisuttelevansa puutteita ja ikäviä asioita. Sitten niitä negatiivisia asioita huomaa ympärillään ja ne vahvistaa omaa pahaa oloa ja tunnetta siitä, että maailma on paha ja tulevaisuus synkkä. Tulee sellainen puutteen ja tyytymättömyyden mieliala. Haluan kääntää tämän ajattelumallin päälaelleen!
Kivoja asioita tänään:
-Vanha sairas pariskunta huolehtii muistiongelmaisesta itseään vanhemmasta sukulaismiehestä
- Naapuri piti minulle ovea auki
- Työnantajani tarjosi minulle hyvät ruoat ja kahvit
perjantai 11. joulukuuta 2009
Karppaamista
Olen karpannut aiemminkin ja yrittänyt herätellä motivaatiota kyseiseen ruokavalioon uudelleen aina silloin tällöin, mutta nyt aika tuntuu olevan oikea. Olin tiukalla hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla vuonna 2005 noin 3-4 kk, laihduin 10 kiloa puhdasta rasvaa, eli vaaka näytti tuloksia hitaasti, mutta koska lihasmassa ei pienentynyt, paino ei noussut retkahduksen jälkeen takaisin nopeasti ja senttejä lähti tosi reippaasti. Lisäksi vatsan turvotukset ja kipuilut jäi historiaan, olin virkeämpi ja paremmalla tuulella kuin normaalisti. Välillä hiilarit jäi liian matalalle, ja silloin huomasi hengästyvänsä helposti, hikoilevan yöllä ja hengityksen haisevan aamuhengitykseltä koko päivän. Mutta noihin oireisiin riitti hiilareiden nostaminen, eli kasvisten ja jopa hedelmien lisääminen. Parasta karppaamisessa oli se, että tunsi hallitsevansa ruokaa, että ei ollut nälkä, ei ollut mielitekoja eikä halua ahmia. Pieni ateria kolme kertaa päivässä tyydytti täysin. Nyt olen karpannut enemmän tai vähemmän vajaa pari viikkoa ja alan innostua. Myös karppaus.info-sivusto inspiroi ja tukee ihan mielettömästi, verraten siihen, mikä karppaajan tilanne oli viitisen vuotta sitten! Asenteet on muuttuneet ja vertaistukea saatavilla!
lauantai 7. marraskuuta 2009
kilpirauhasen vajaatoimintaa
Olen miettinyt josko syksyinen väsähtämiseni ja alakuloisuuteni olisi johtunut sittenkin osaltaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta joka mulla on diagnosoitu. Lääkityksestä huolimatta arvoni olivat n. kuukausi sitten alhaalla, ja lääkäri enemmän kuin tuplasi (kiitos luojan!) tyroksiiniannostuksen 0,05 milligrammasta 0,1-0,15 milligrammaan.
Samoin huomaan, että kun syön vähemmän, energiatasoni ja mielialani hyppäävät kattoon! Itselläni resepti saamattomaan oloon, huononevaan itsetuntoon ja alakuloon on seuraava:
- Jätä aamiainen syömättä, korvaa se mielellään kannullisella kahvia runsaan makeutusaineen kera.
- Korvaa kunnon ruoka karkeilla, naposteltavilla, voileivillä ja kahvilla.
- Herää ja mene nukkumaan milloin sattuu, ei mitään tiettyä rutiinia.
- Älä harrasta liikuntaa.
- Älä pistä nokkaasi ulos koko päivänä.
- Autoile joka paikkaan.
- Älä pidä yhteyttä ystäviisi äläkä ainakaan tapaa uusia ihmisiä.
- Katso TV:tä ja pyöri netissä monta tuntia joka päivä.
- Älä tee itse ruokaa, syö kaikkea minkä saa suoraan paketista suuhun.
- Jätä kaikki viime tippaan.
Niin että siinä vinkit kaikille ilotteeluunsa kyllästyneille, syysmasis taattu! :)
Samoin huomaan, että kun syön vähemmän, energiatasoni ja mielialani hyppäävät kattoon! Itselläni resepti saamattomaan oloon, huononevaan itsetuntoon ja alakuloon on seuraava:
- Jätä aamiainen syömättä, korvaa se mielellään kannullisella kahvia runsaan makeutusaineen kera.
- Korvaa kunnon ruoka karkeilla, naposteltavilla, voileivillä ja kahvilla.
- Herää ja mene nukkumaan milloin sattuu, ei mitään tiettyä rutiinia.
- Älä harrasta liikuntaa.
- Älä pistä nokkaasi ulos koko päivänä.
- Autoile joka paikkaan.
- Älä pidä yhteyttä ystäviisi äläkä ainakaan tapaa uusia ihmisiä.
- Katso TV:tä ja pyöri netissä monta tuntia joka päivä.
- Älä tee itse ruokaa, syö kaikkea minkä saa suoraan paketista suuhun.
- Jätä kaikki viime tippaan.
Niin että siinä vinkit kaikille ilotteeluunsa kyllästyneille, syysmasis taattu! :)
torstai 29. lokakuuta 2009
Uusia tuulia
No, nyt olen sitten käynyt treffeillä, ekaa kertaa yli kahteen ja puoleen vuoteen! Oli ihan rentoa ja yllättävän mukava kokemus, vaikka siitä tuskin mitään vakavampaa jatkoa seuraa. Tästä on hyvä jatkaa, ja treffit toisen miehen kanssa on jo sovittuna viikon päähän. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus meikäläiselle :) Olen huippupainossani ja silti olen alkanut deittailemaan!
Ja BTW olen laihtunut tuolla pirtelöllä kilon kolmessa päivässä eikä ole ollut nälkä. Mulla oikeasti toi combo kookosöljyä, kuituja ja proteiinia toimii ruokahalun hillitsijänä. Tänään on eka päivä ilman kahvia taas pariin kuukauteen. (Olen vetänyt vähintään kannullisen kahvia joka päivä). Tein itselleni myös cokiksen korviketta Maria Veitolan esimerkin mukaan; 1,5 litraa vettä johon sekoitettu 2 tl msm-jauhetta ja reilusti sitruunamehua, itse käytin tänään limemehua ja lisäsin vielä ruokalusikallisen hunajaa.
Jälkikirjoitus 2.2.2011: Noin kaksi viikkoa tästä kirjoituksesta tapasin treffeillä nykyisen avomieheni. Löysimme toisemme Suomi24:sen deitistä (vaikka muuten kyseistä palvelua, tai siis pikemminkin suomi24 foorumia, inhoan), sovimme treffit ja 4 kk myöhemmin muutimme yhteen. Kaikki on siis mahdollista :)
Ja BTW olen laihtunut tuolla pirtelöllä kilon kolmessa päivässä eikä ole ollut nälkä. Mulla oikeasti toi combo kookosöljyä, kuituja ja proteiinia toimii ruokahalun hillitsijänä. Tänään on eka päivä ilman kahvia taas pariin kuukauteen. (Olen vetänyt vähintään kannullisen kahvia joka päivä). Tein itselleni myös cokiksen korviketta Maria Veitolan esimerkin mukaan; 1,5 litraa vettä johon sekoitettu 2 tl msm-jauhetta ja reilusti sitruunamehua, itse käytin tänään limemehua ja lisäsin vielä ruokalusikallisen hunajaa.
Jälkikirjoitus 2.2.2011: Noin kaksi viikkoa tästä kirjoituksesta tapasin treffeillä nykyisen avomieheni. Löysimme toisemme Suomi24:sen deitistä (vaikka muuten kyseistä palvelua, tai siis pikemminkin suomi24 foorumia, inhoan), sovimme treffit ja 4 kk myöhemmin muutimme yhteen. Kaikki on siis mahdollista :)
tiistai 27. lokakuuta 2009
kuulumisia
Oli tuossa kunnon repsahdus monta viikkoa; olen elänyt sohvalla ja ruokavalioni on koostunut lähinnä sipsistä ja karkista. Olo onkin sen mukainen; passiivinen, itsetunto pohjissa, väsynyt, inhottava...Olen tässä viritellyt treffi-meininkiä ihan silläkin ajatuksella että saisi piristystä elämään ja sitä myötä motivaatiota laihdutukseen ja tähän projektiin. Vaikka tuntuu tosi hurjalta mennä treffeille kun pelkää toteuttavansa sen urbaanin kauhutarinan treffikumppanista joka paljastautuikin kaamean lihavaksi ja rumaksi :) Olen tietenkin netissä mahdollisimman rehellinen valokuvienkin puolesta, mutta silti pelottaa että jos ne ei tajua OIKEASTI kuinka kauhea olen :(
Mutta tosiaan on into laantunut suhteessa superfoodseihin ja elävään ravintoon, nyt haluan vain laihtua, en nyt kylläkään keinolla millä hyvänsä tietenkään, mutta mun kärsivällisyys ei kestä monen kuukauden junnaamista. Kyllä tuloksia pitää tulla että jaksaa eteenpäin! Käytän nyt kiloklubin päiväkirjaa joka on sivumennen sanoen aivan loistava palvelu! Tavoitteena on pitää kalorit siinä 1200-1800 välillä ja lisätä liikuntaa.
Kiitos kaikille jotka on kyselleet perään ja jaksaa lukea ja tsempata :)
Mutta tosiaan on into laantunut suhteessa superfoodseihin ja elävään ravintoon, nyt haluan vain laihtua, en nyt kylläkään keinolla millä hyvänsä tietenkään, mutta mun kärsivällisyys ei kestä monen kuukauden junnaamista. Kyllä tuloksia pitää tulla että jaksaa eteenpäin! Käytän nyt kiloklubin päiväkirjaa joka on sivumennen sanoen aivan loistava palvelu! Tavoitteena on pitää kalorit siinä 1200-1800 välillä ja lisätä liikuntaa.
Kiitos kaikille jotka on kyselleet perään ja jaksaa lukea ja tsempata :)
laihispirtelö
Keksin täyttävän ja "rasvaa polttavan" laihispirtelön (juodaan ennen ateriaa tai aterian korvikkeena, 2-4 krtaa päivässä)
- 1 dl Hera-proteiinia (esim. vaniljan -tai mansikanmakuista)
- 1 rkl neitsytkookosöljyä (jos ei saatavilla niin kylmäpuristettu luomu-rypsiöljy tms. käy myös)
- 0,5-1 tl kanelia (miel. luomu)
- 1 rkl raakakaakaojauhetta
- 1-2 tl psylliumkuorijauhetta (Fiber husk, leivontahyllyllä gluteenittomissa)
- 1 rkl pellavarouhetta (suomalaista luomulaatua)
- vihreää teetä (miel. luomu, haudutettu 10 min, jäähdytetty)
- marjoja, esim 2 dl mustikoita (jos sekoittaa tehosekoittimessa)
- sitruunamehua halutessa, ja tietenkin tähän voisi lisätä gojimarjoja, spirulinaa, msm-jauhetta yms. mitä sattuu löytymään
Ravintokoostumus ilman marjoja tms.
Energiaa n. 330 kcal
Hiilihydraattia n.4,3 g
Rasvaa n.20 g
Proteiinia n.32 g
- 1 dl Hera-proteiinia (esim. vaniljan -tai mansikanmakuista)
- 1 rkl neitsytkookosöljyä (jos ei saatavilla niin kylmäpuristettu luomu-rypsiöljy tms. käy myös)
- 0,5-1 tl kanelia (miel. luomu)
- 1 rkl raakakaakaojauhetta
- 1-2 tl psylliumkuorijauhetta (Fiber husk, leivontahyllyllä gluteenittomissa)
- 1 rkl pellavarouhetta (suomalaista luomulaatua)
- vihreää teetä (miel. luomu, haudutettu 10 min, jäähdytetty)
- marjoja, esim 2 dl mustikoita (jos sekoittaa tehosekoittimessa)
- sitruunamehua halutessa, ja tietenkin tähän voisi lisätä gojimarjoja, spirulinaa, msm-jauhetta yms. mitä sattuu löytymään
Ravintokoostumus ilman marjoja tms.
Energiaa n. 330 kcal
Hiilihydraattia n.4,3 g
Rasvaa n.20 g
Proteiinia n.32 g
perjantai 11. syyskuuta 2009
Onnellisuustesti
Tein tänään Ylen Elämä pelissä-onnellisuustestin ja tuloksena 35 p. Sama kuin Anneli Saaristolla. Että tämmöstä tänään.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Kauneusleikkaukseen?
Ei saakeli, katsoin juuri Yle Areenasta dokumenttiohjelman "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?". Pistää vihaksi, taas. On ihan käsittämätöntä millä laajuudella ja syvyydellä markkinavoimat ja pornoteollisuus muiden muassa vedättää meitä, ja etenkin naiset ja lapset saa kärsiä! Vedätys menee karkeasti näin:
Katso: tässä epärealistisen kaunis nainen. Vertaa itseäsi häneen. Huomaat jääväsi kakkoseksi. Ei hätää, me tarjoamme sinulle meikkejä, voiteita, vaatteita ja leikkauksia, joilla voit alkaa vastaamaan enemmän tuota kuvaa. P.S. Näytämme sinulle näitä kuvia kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia joka vuosi. JA usko pois; muutkin ihmiset näkevät nämä kuvat ja he huomaavat sinun jäävän vertailussa kauas taakse. Näytämme yhä uusia ja uusia alueita itsessäsi joihin sinun tulisi olla tyytymätön, luomme sinulle uusia tarpeita jotta ymmärtäisit ostaa tuotteitamme ja palveluitamme.
Tämä kuvaus kauneusteollisuuden voimasta, mutta pätee tietenkin kaikkeen kulutukseen; autot, sisustus, asuminen, matkustus, ruoka, lisäravinteet, lääkkeet jne.jne.
Kauneusteollisuudessa pistää vihaksi se, että se hiipii niin syvälle naisen ihon alle; sinne missä asuu omanarvontunne ja identiteetti. Naiseus ja naisellisuus liitetään yksi yhteen kauneuden, nuoruuden ja seksuaalisen viehätysvoiman kanssa. Eli jos ei ole standardien mukaan kaunis, seksikäs ja nuori, on vähemmän arvokas, jopa vähemmän nainen?!
Ja lopultakin kyse on vain taistelusta haamuja vastaan. Taistelusta vastaan naisia, joita ei todellisuudessa edes ole olemassa, naisia joita meidän ei tarvisisi olla. Ulkonäkö on lopultakin jotain hyvin pinnallista ja turhaa. Sen (kauneuden) viettelevyyttä ja seksuaalista mahtia ei sinänsä voi kieltää, mutta onko sillä todellakaan paljoa merkitystä? Siis ihan oikeasti? Ja kuka sitten oikein voittaa ja mitä? Ja kuka päättää mikä on kaunista? Ja miksi olemme niin tyhmiä että uskomme kaiken kyseenalaistamatta?
Ajatelkaa mitä kaikkea muuta sillä rahalla, ajalla ja ponnisteluilla saisi aikaan? Muutaman aidsiin ja nälkään kuolevan lapsen vähemmän? Muutaman onnellisemman hetken enemmän? Tai ehkä sittenkin mieluummin pistän tuhat euroa selluliitti-imuun kosmetologilla, tai ruiskututan silmäkulmiini botoxia, tai leikkautan häpyhuuleni näyttämään yhtä siisteiltä ja lapsenomaisilta kuin pornolehdissä, tai otan lainan pankista ja sairaslomaa töistä jotta rintani voitaisiin kohottaa näyttämään 14-vuotiaan rinnoilta?
Elämässä on niin monia valintoja.
Olen vihainen. Ja syystä.
Katso: tässä epärealistisen kaunis nainen. Vertaa itseäsi häneen. Huomaat jääväsi kakkoseksi. Ei hätää, me tarjoamme sinulle meikkejä, voiteita, vaatteita ja leikkauksia, joilla voit alkaa vastaamaan enemmän tuota kuvaa. P.S. Näytämme sinulle näitä kuvia kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia joka vuosi. JA usko pois; muutkin ihmiset näkevät nämä kuvat ja he huomaavat sinun jäävän vertailussa kauas taakse. Näytämme yhä uusia ja uusia alueita itsessäsi joihin sinun tulisi olla tyytymätön, luomme sinulle uusia tarpeita jotta ymmärtäisit ostaa tuotteitamme ja palveluitamme.
Tämä kuvaus kauneusteollisuuden voimasta, mutta pätee tietenkin kaikkeen kulutukseen; autot, sisustus, asuminen, matkustus, ruoka, lisäravinteet, lääkkeet jne.jne.
Kauneusteollisuudessa pistää vihaksi se, että se hiipii niin syvälle naisen ihon alle; sinne missä asuu omanarvontunne ja identiteetti. Naiseus ja naisellisuus liitetään yksi yhteen kauneuden, nuoruuden ja seksuaalisen viehätysvoiman kanssa. Eli jos ei ole standardien mukaan kaunis, seksikäs ja nuori, on vähemmän arvokas, jopa vähemmän nainen?!
Ja lopultakin kyse on vain taistelusta haamuja vastaan. Taistelusta vastaan naisia, joita ei todellisuudessa edes ole olemassa, naisia joita meidän ei tarvisisi olla. Ulkonäkö on lopultakin jotain hyvin pinnallista ja turhaa. Sen (kauneuden) viettelevyyttä ja seksuaalista mahtia ei sinänsä voi kieltää, mutta onko sillä todellakaan paljoa merkitystä? Siis ihan oikeasti? Ja kuka sitten oikein voittaa ja mitä? Ja kuka päättää mikä on kaunista? Ja miksi olemme niin tyhmiä että uskomme kaiken kyseenalaistamatta?
Ajatelkaa mitä kaikkea muuta sillä rahalla, ajalla ja ponnisteluilla saisi aikaan? Muutaman aidsiin ja nälkään kuolevan lapsen vähemmän? Muutaman onnellisemman hetken enemmän? Tai ehkä sittenkin mieluummin pistän tuhat euroa selluliitti-imuun kosmetologilla, tai ruiskututan silmäkulmiini botoxia, tai leikkautan häpyhuuleni näyttämään yhtä siisteiltä ja lapsenomaisilta kuin pornolehdissä, tai otan lainan pankista ja sairaslomaa töistä jotta rintani voitaisiin kohottaa näyttämään 14-vuotiaan rinnoilta?
Elämässä on niin monia valintoja.
Olen vihainen. Ja syystä.
Saako itseänsä rakastamaan pyrkivä ponnistella muuttuakseen?
...Tottakai saa! Jos muutoksen kaipuu kumpuaa juuri rakkaudesta itseään kohtaan ja elämänjanosta, ei pakosta mukautua johonkin valmiiksi pureskeltuun pakettiin mitä muu maailma väkisin tarjoaa.
Katsoin eilen nelosen "Nätein nakuna"-ohjelman, jossa etsitään erilaista missiä. Tutustuin myös Isotkoot-foorumiin. Täytyy sanoa, että olen jälleen muistutettu itsetunnon ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä, koosta ja iästä ja ulkonäöstä huolimatta. Haluan muuttaa elintapani terveellisimmiksi siksi, etten halua enää jäädä kotiin säälimään itseäni, en sen takia, että muut voisivat hyväksyä minut paremmin. Olen viime vuosien aikana kelannut paljon naiskuvaan liittyviä asioita, sitä mikä on kaunista ja mikä on todellinen motiivini muuttaa ruokailu-ja liikuntatottumukseni. En väitä, ettenkö haluaisi nimenomaan myös laihtua. Ja ettenkö haluaisi laihtua näyttääkseni paremmalta, ollakseni viehättävämpi miehille, sulautuakseni massaan, ollakseni normaali ja tavallinen, mahtuakseni söpömpiin vaatteisiin ja mahtuakseni siihen ahtaaseen muottiin mikä on menestyvälle ja hyväksyttävälle naiselle taottu. On silti aina yhtä masentavaa havaita omien ponnistelujen juurten menevän niin syvälle pinnallisten ja ulkoaohjautuvien normien maahan.
No, on kuitenkin muitakin syitä.
- Terveellinen ruokavalio on oikeasti nautittavampi kuin ruokavalio jonka pääpilari rakentuu nacho cheese-ballseista ja light-colasta.
- Terveellinen ruokavalio auttaa vatsaa voimaan paremmin
- Terveellinen ruokavalio voi osaltaan helpottaa ympäristön kuormaa sekä vähentää eläinten ja ihmisten kärsimystä sekä tukea paikallista taloutta
- Elämäntavat voivat joko ehkäistä tai vauhdittaa sairauksien ja kipujen syntyä
- Keskittymiskyky ja mieliala voivat parantua
- Unenlaatu voi parantua
- Elämänhallinnantunne, itsetunto ja omanarvontunne voivat kasvaa ja vaikuttaa siten positiivisesti kaikilla elämänalueilla, niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin.
- Voi löytää uusia hauskoja harrastuksia ja ihmisiä
- Jaksaa enemmän; energiaa jää vielä töiden jälkeenkin
- Liikunta tuottaa välitöntä ja pitkäkestoista mielihyvää
- Terveelliset elämäntavat luovat positiivisen kierteen
- Makuaisti herkistyy ja voi löytää kokkailun terapeuttisen ilon
Tässä siis vain muutamia asioita, mitä mieleen nyt tällä istumalla tuli mieleen.
Haluan sanoa, että vaikka itse toivon laihtuvani elämänmuutosten seurauksena, en tosiaan inhoa lihavuutta enkä ainakaan lihavia. Päinvastoin, mielestäni jokaisella tulee olla oikeus tulla kohdelluksi kunnioituksella, kokonaisvaltaisesti omana itsenään, ei tulla tuomituksi jonkin ulkoisen seikan perusteella. Tässä kohtaa kunnioituksen tulee ensin lähteä itsestään; siitä että alkaa kunnioittaa, rakastaa, hyväksyä ja pitää itsestään. Seuraava askel on toteuttaa tätä omassa elämässä myös muita ihmisiä kohtaan. Ei saa odottaa sitä, että maailma muuttuu ja alkaa arvostamaan kaikenmuotoisia, vaan täytyy -Gandhin sanoin- ryhtyä itse siksi muutokseksi jonka maailmassa haluaa näkyvän. Ei saa pyydellä anteeksi sitä, millaiseksi Luoja on luonut, vaan kantaa itsensä ylpeästi ja olla rohkea sekä syleillä monimuotoisuutta myös muissa. Täytyy oppia näkemään kauneutta siellä, missä voguen kansi sitä ei näyttäisi.
Katsoin eilen nelosen "Nätein nakuna"-ohjelman, jossa etsitään erilaista missiä. Tutustuin myös Isotkoot-foorumiin. Täytyy sanoa, että olen jälleen muistutettu itsetunnon ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä, koosta ja iästä ja ulkonäöstä huolimatta. Haluan muuttaa elintapani terveellisimmiksi siksi, etten halua enää jäädä kotiin säälimään itseäni, en sen takia, että muut voisivat hyväksyä minut paremmin. Olen viime vuosien aikana kelannut paljon naiskuvaan liittyviä asioita, sitä mikä on kaunista ja mikä on todellinen motiivini muuttaa ruokailu-ja liikuntatottumukseni. En väitä, ettenkö haluaisi nimenomaan myös laihtua. Ja ettenkö haluaisi laihtua näyttääkseni paremmalta, ollakseni viehättävämpi miehille, sulautuakseni massaan, ollakseni normaali ja tavallinen, mahtuakseni söpömpiin vaatteisiin ja mahtuakseni siihen ahtaaseen muottiin mikä on menestyvälle ja hyväksyttävälle naiselle taottu. On silti aina yhtä masentavaa havaita omien ponnistelujen juurten menevän niin syvälle pinnallisten ja ulkoaohjautuvien normien maahan.
No, on kuitenkin muitakin syitä.
- Terveellinen ruokavalio on oikeasti nautittavampi kuin ruokavalio jonka pääpilari rakentuu nacho cheese-ballseista ja light-colasta.
- Terveellinen ruokavalio auttaa vatsaa voimaan paremmin
- Terveellinen ruokavalio voi osaltaan helpottaa ympäristön kuormaa sekä vähentää eläinten ja ihmisten kärsimystä sekä tukea paikallista taloutta
- Elämäntavat voivat joko ehkäistä tai vauhdittaa sairauksien ja kipujen syntyä
- Keskittymiskyky ja mieliala voivat parantua
- Unenlaatu voi parantua
- Elämänhallinnantunne, itsetunto ja omanarvontunne voivat kasvaa ja vaikuttaa siten positiivisesti kaikilla elämänalueilla, niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin.
- Voi löytää uusia hauskoja harrastuksia ja ihmisiä
- Jaksaa enemmän; energiaa jää vielä töiden jälkeenkin
- Liikunta tuottaa välitöntä ja pitkäkestoista mielihyvää
- Terveelliset elämäntavat luovat positiivisen kierteen
- Makuaisti herkistyy ja voi löytää kokkailun terapeuttisen ilon
Tässä siis vain muutamia asioita, mitä mieleen nyt tällä istumalla tuli mieleen.
Haluan sanoa, että vaikka itse toivon laihtuvani elämänmuutosten seurauksena, en tosiaan inhoa lihavuutta enkä ainakaan lihavia. Päinvastoin, mielestäni jokaisella tulee olla oikeus tulla kohdelluksi kunnioituksella, kokonaisvaltaisesti omana itsenään, ei tulla tuomituksi jonkin ulkoisen seikan perusteella. Tässä kohtaa kunnioituksen tulee ensin lähteä itsestään; siitä että alkaa kunnioittaa, rakastaa, hyväksyä ja pitää itsestään. Seuraava askel on toteuttaa tätä omassa elämässä myös muita ihmisiä kohtaan. Ei saa odottaa sitä, että maailma muuttuu ja alkaa arvostamaan kaikenmuotoisia, vaan täytyy -Gandhin sanoin- ryhtyä itse siksi muutokseksi jonka maailmassa haluaa näkyvän. Ei saa pyydellä anteeksi sitä, millaiseksi Luoja on luonut, vaan kantaa itsensä ylpeästi ja olla rohkea sekä syleillä monimuotoisuutta myös muissa. Täytyy oppia näkemään kauneutta siellä, missä voguen kansi sitä ei näyttäisi.
maanantai 7. syyskuuta 2009
Masentaa masentaa
Olen ollut tosi masentunut viime päivinä. En edes muistanut, että tämmöstä se oli, se masennus. Ei nyt ole vain pientä alakuloa, tylsyyttä tai väsymystä, vaan jotain pahempaa. Välillä ahdistaa ihan helvetisti ja tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä eikä mikään tuu koskaan merkitsemäänkään mitään. Iskee sellainen tosi inhottava levottomuus ja rauhattomuus, ei tiedä miten päin olisi eikä mikään ajatus ilahduta sekuntia kauempaa. Sellainen pimeä, synkkä epätoivon raskas pilvi imaisee mukaansa, varoittamatta. Lauantaina tuli juotua, sunnuntaina syötyä ja oksennettua. Kun siitä selvisi hengissä, tänään on ollut vähän helpompaa. Tämä on sellaista kidutusta, että sitä pelkää. Kuumeisesti mietin millä tän sais ehkäistyä tai sitä kipua lievennettyä. Kaiken A ja O on tietenkin elintavat, ajatusmaailma ja asenteet, sosiaaliset suhteet, ongelmanratkaisukeinot, emotionaalinen ja fyysinen terveys, tarkoituksen tunne elämässä...Mutta noita kaikkia ei taiota tuosta vaan. Ehkä tää myllerrys on osittainkin juuri vääjäämätön osa mun muutosprosessia. Pakottaa mut menemään syvemmälle.
Tässä joka tapauksessa pieniä juttuja jotka voi helpottaa masista:
- Lenkkeily, mieluiten ystävä, koira tai iPod/radio seurana. Tarpeeksi pitkä/tehokas, jotta keho väsyy fyysisesti.
- Sauna.
- Hauska/mukaansatempaava elokuva tai kirja.
- Kirjaston antiin tutustuminen.
- Lehtien lueskelu teen tai kahvin ääressä, hyvän musiikin tai radio-ohjelman siivittämänä
- Tekstiviestien lähettely kavereille. Useimmiten mulla ei ole mitään asiaa, laitan vaan mahdollisimman monille viestin "mitä kuuluu?", ja johan alkaa kännykkä piippaamaan ja parhaimmillaan siitä voi poikia muutama hymy ja ehkä tapaaminen pitkästä aikaa jonkun kaverin kanssa.
- Olen huomannut, että päiväkirjan ja blogin kirjoittaminen netissä ja foorumeilla on usein aktivoivampaa ja merkityksellisemmän tuntuista kuin kirjoittaminen "vain itselleen" vihkoon. Vastausten saaminen voi ilahduttaa suuresti.
- Jos tykkää kirjoittaa esim.runoja ja tarinoita tai valokuvata, kannattaa ilmoittautua etäopiston kursseille, jolloin saa omassa tahdissa täysin privaatisti luoda, saaden silti tarkkoja tehtävänantoja sekä palautetta töistään. TÄmä antaa ihan uudenlaisen määrätietoisuuden tunteen omalle kirjoittamiselle tai kuvaamiselle. Etäopistolla on muistaakseni myös kuvataiteen kursseja. Kynnys on ihanan matala eikä kurssit maksa kauheasti.
- Jumppa/sali tms. liikuntaa, mitä tahansa liikuntaa, ja mielellään muiden ihmisten kanssa, mutta tärkeintä on että hiki tulee!
- Siivoaminen. Joo ei todellakaan ikinä huvita, mutta siitä tulee hyvä mieli ja näkee kättensä tulokset.
- Jokin keskittymistä vaativa työ/tehtävä, kuten sanaristikon ratkaiseminen, sukkien neulominen, syntymäpäiväkortin askartelu, yleensäkin mikä tahansa käsityö tai peli. Kaikessa rauhassa, tarvittaessa hermotaukoja pitäen 8-)
- Ruoanlaittaminen. Pilkkominen on yllättävän terapeuttista, eikä vaadi pulmien ratkomista. Parasta on, jos jaksaa etsiä uuden mielenkiintoisen reseptin, käydä ostoksilla hakemassa tarvittavat aineet, kokata ja syödä hyvässä seurassa.
- "kiitollisuuslistan" kirjoittaminen. Eli yritän parhaani joka ilta kirjoittaa ylös kaikki asiat, joista olen kiitollinen, iloinen, ylpeä..kaikki mikä on elämässäni positiivista. Eli vaikka "sain tänään pyykit pestyä!" :)
No, nämä on tällaisia. Oikeasti pitemmällä aikavälillä...en tiedä...Oman asenteen muokkaaminen positiivisemmaksi on ehdottoman tärkeää ja vaatii päivittäistä ponnistelua. Samoin on tärkeää luoda tunne elämänhallinnasta.
Tässä joka tapauksessa pieniä juttuja jotka voi helpottaa masista:
- Lenkkeily, mieluiten ystävä, koira tai iPod/radio seurana. Tarpeeksi pitkä/tehokas, jotta keho väsyy fyysisesti.
- Sauna.
- Hauska/mukaansatempaava elokuva tai kirja.
- Kirjaston antiin tutustuminen.
- Lehtien lueskelu teen tai kahvin ääressä, hyvän musiikin tai radio-ohjelman siivittämänä
- Tekstiviestien lähettely kavereille. Useimmiten mulla ei ole mitään asiaa, laitan vaan mahdollisimman monille viestin "mitä kuuluu?", ja johan alkaa kännykkä piippaamaan ja parhaimmillaan siitä voi poikia muutama hymy ja ehkä tapaaminen pitkästä aikaa jonkun kaverin kanssa.
- Olen huomannut, että päiväkirjan ja blogin kirjoittaminen netissä ja foorumeilla on usein aktivoivampaa ja merkityksellisemmän tuntuista kuin kirjoittaminen "vain itselleen" vihkoon. Vastausten saaminen voi ilahduttaa suuresti.
- Jos tykkää kirjoittaa esim.runoja ja tarinoita tai valokuvata, kannattaa ilmoittautua etäopiston kursseille, jolloin saa omassa tahdissa täysin privaatisti luoda, saaden silti tarkkoja tehtävänantoja sekä palautetta töistään. TÄmä antaa ihan uudenlaisen määrätietoisuuden tunteen omalle kirjoittamiselle tai kuvaamiselle. Etäopistolla on muistaakseni myös kuvataiteen kursseja. Kynnys on ihanan matala eikä kurssit maksa kauheasti.
- Jumppa/sali tms. liikuntaa, mitä tahansa liikuntaa, ja mielellään muiden ihmisten kanssa, mutta tärkeintä on että hiki tulee!
- Siivoaminen. Joo ei todellakaan ikinä huvita, mutta siitä tulee hyvä mieli ja näkee kättensä tulokset.
- Jokin keskittymistä vaativa työ/tehtävä, kuten sanaristikon ratkaiseminen, sukkien neulominen, syntymäpäiväkortin askartelu, yleensäkin mikä tahansa käsityö tai peli. Kaikessa rauhassa, tarvittaessa hermotaukoja pitäen 8-)
- Ruoanlaittaminen. Pilkkominen on yllättävän terapeuttista, eikä vaadi pulmien ratkomista. Parasta on, jos jaksaa etsiä uuden mielenkiintoisen reseptin, käydä ostoksilla hakemassa tarvittavat aineet, kokata ja syödä hyvässä seurassa.
- "kiitollisuuslistan" kirjoittaminen. Eli yritän parhaani joka ilta kirjoittaa ylös kaikki asiat, joista olen kiitollinen, iloinen, ylpeä..kaikki mikä on elämässäni positiivista. Eli vaikka "sain tänään pyykit pestyä!" :)
No, nämä on tällaisia. Oikeasti pitemmällä aikavälillä...en tiedä...Oman asenteen muokkaaminen positiivisemmaksi on ehdottoman tärkeää ja vaatii päivittäistä ponnistelua. Samoin on tärkeää luoda tunne elämänhallinnasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)